Ikivihreä pipo

Pipon neulontaa varten olin tilannut Adlibriksesta kokeeksi keväistä Adlibris Alpaca Cloud-lankaa lempivärissäni. Pääsiäisen korvilla intouduin testailemaan lankaa. Kerässä on 50 grammaa ja rakenteeltaan lanka on neulosputkiloa, jossa on pörröinen pinta. Lanka on pehmeää, kevyttä kuin hattara ja sitä pystyi purkamaan. Purettavuus on hyvä ominaisuus, jos on sellainen neuloja kuin minä, että tykkää lähteä tekemään hetken mielijohteesta näppituntumalla...

Eka viritelmä/ pipon alku oli Kotiliesi Käsityö 3/2019-lehden ohjeella. Vastaavassa pipossa oli käytetty lankana Sandnes Kosia ja neulepinnassa viuhkakuviot oli väljemmin aseteltuina. Seurailin ohjetta, mutta omasta piposta uhkasi tulla melko jätti lankavalinnan vuoksi. Pipon reunan 1o 1n-joustinneuleesta tuli tosi epätasainen.

Toiseen koitokseen sovelsin lehden ohjetta. Tein joustinneuleen oikeat silmukat takareunoista neuloen. Näin jäljestä tuli huomattavasti tasaisempi. Lehden myssyohjeen viuhkakuviot siirsin myös omaan pipooni, sillä ne muistuttivat pajun lehtien alkuja. Ohjeessa viuhkat oli sijoiteltu väljemmin, mutta neuloin kerroksiin nähden viuhkat tiheämpään, jotta saisin niitä mahtumaan enempi neulepintaan (pienen pään kun omaan).  

Pipoon meni lankaa alle 50 g ja toisesta kerästä suunnittelin neulovani lapaset pipolle kaveriksi. Lopputulos yllätti positiivisesti ja tästä tuli hetkessä ikivihreä lemppari. Mitä muuta väriä kevääseen kaipaisi kuin vihreää?          

Mintunvihreää maaliskuuhun

Lähdin jälkijunassa mukaan Sukkalaatikko 2019-haasteeseen, jossa on tarkoitus neuloa 12 paria villasukkia vuoden aikana. Maaliskuussa intouduin virkkaamaan sukat neulomisen sijaan. Sukkalaatikkoa en vielä omista, mutta jokin kässälaatikko voisi sopia hyvin siihen tarkoitukseen.

Näiden pitsisukkien ohje löytyi Novitan sivuilta ja malli on nimeltään Päiväunia. Alkuperäisessä ohjeessa sukkiin on käytetty Nalle-lankaa, mutta halusin kuluttaa runsasta lankavarastoani ja korvasin Nallen kaksinkertaisella Filcolanan New Zealand lammeuld-langalla.

Sukkien toteutus virkkaamalla on nopeaa ja vaivatonta ja tämä oli aika kevyt aloitus haasteeseen. Ekat virkatut sukkani lienevät tehty omalla Sirpukan versosukat -ohjeella. 

Olen valmistautunut hyvin tähän Sukkalaatikko-haasteeseen, nimittäin eilen noudin Adlibriksen kirjapaketin. Netti on pullollaan ohjeita ja käsityölehdissä niitä on lisää,  mutta Lumi Karmitsan ja Niina Laitisen kirjat on sellaisia, mitkä on pakko saada. Karmitsan Muhkeat sukat-kirjassa oli paljon veistoksellisia sukkia ja mukavia oivalluksia. Kuviin oli panostettu. Niina Laitisen Satumaiset silmukat-kirjassa oli ilokseni ohjeita sekä lapasiin että sukkiin. Molempien kirjojen ohjeissa oli käytetty tuttuja lankoja. Vaikka Muhkeat sukat-kirjaa mainostetaan, että sopii erityisesti paksujen lankojen ystävälle, niin ohjeissa käytetyt langat oli Seiskaveikan vahvuisia. 

Tällä hetkellä puikoilla on Hipsulaisen karuselli-sukat huhtikuun Sukkalaatikko 2019-etappia ajatellen. Ja pian alkaa Tavaroiden taikamaailman Johannan luotsaama Tajunnanvirta-KAL.

Yhteisneulonnasta tulee jännää - sukat muodostuvat valmiin ohjeen sijaan vihjeistä, mikä antaa neulojalle vapauksia toteuttaa luovasti. Ja mikä parasta, yhteisneulontaan voi kuluttaa jämälankavarastoja.

Ristiin rastiin...

Meidän perheessä suunnistus on isän ja poikien yhteinen harrastus. Itse en suunnista, mutta tykkään liikkua ja lenkkeillä metsissä, hakea omaa rauhaa ja etsiä hienoja kuvauspaikkoja neuletöille. Vaikka kilpaileminen itsessään metsässä räpiköiden ei minua kiehdo, ajattelin olla hengessä mukana neuleharrastukseni kautta. Mikäs muu pipo voisikaan olla mielekkäämpi suunnistusta harrastavalle miehelle kuin vaimon neuloma rastilippu-pipo?

Tunnustan, että pipon olen neulonut jo viime talvena ja olen vältellyt rastilipun silmukointia. Menin silmukoiden jäljentämisessä ristiin rastiin - jäljensin rastilipun jopa kaksi kertaa väärin! Mies tuumasi hilpeästi, ettei lippu ollut oikeanlainen, joten ei auttanut kuin purkaa ja tehdä kolmannella kerralla standardien mukainen.

Pipoon olen käyttänyt grafiitin harmaata Novitan Tuomas-lankaa ja silmukointiin jämälankoja. Ohjetta ei ollut vaan pipo syntyi luovasti ilman suurempia suunnitelmia. Mukavaa oli huomata, että peruspipo ei kelvannutkaan hikilenkkeilyyn vaan yleiseen käyttöön esimerkiksi kauppareissulle ja ulkoiluun. 

Pohdin jo välillä, onko oman rakkaan harrastuksen "fanittaminen" jo liian pitkälle vietyä, kun tykkää korostaa pukeutumisessaan sitä, mitä tekee vapaa-ajallaan. Mutta yhtä hurahtanut harrastukseensa/elämäntapaansa sitä on itsekin: tämän kevään Novita- lehdessä oli ohje neulepuseroon, jossa lukee "Born to knit". Tekevänä ihmisenä tietysti olen jo ostanut langat kyseiseen aforismipuseroon. :)     

Helmikuun kuulumisia

Käsillä tekeminen ei ole tyssännyt vaan aika tuntuu juoksevan "ohitse", ennen kuin ennättää tänne asti kirjoittaa. Aina on uusia alkuja, mutta jotain kai pitäisi neuloa loppuunkin?

Joulukuussa neuloin pojan perhepäivähoitajalle lahjaksi tuubihuivin. Tekniikkana on valepatentti ja langan pehmeä ja ilmava, mutta rouhea olemus syntyi yhdistelemällä Novitan Elegia- ja 7veljestä-lankoja.

Kummipojalle tein joululahjaksi Novitan Nalle-langasta kuplaneuloksisen tuubikaulurin. Kuplat näyttää kivoille myös yksivärisenä neulepintana.

Entiseltä joukkuekaverilta sain pienen tilaustyön - tyttövauvalle junasukat. Näihin meni yksi kerä Novitan Baby Woolia. Sukkiin löytyi hyvä ja selkeä ohje täältä. 

Viime vuonna osallistuin #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen muutamalla työllä. Tämä virkattu takki oli "haaveheinäkuun" työ, minkä sain vasta nyt pääteltyä. Takin ohjeen olen napannut Virpi Siiran Omakoppa-blogista, missä taiteilijan oma versio tästä on musta.  Käytännössä takin yläosa muodostuu kolmesta isosta neliöstä, joiden ympärille on virkattu hihat ja helma. Hauska ja simppeli idea!

Lankana olen käyttänyt Novitan Elegian "Purkkaa". Värit on aivan taivaalliset - sopii niin heinä- kuin helmikuuhunkin, kun taivaanrantaa tiirailee auringonlaskun aikaan. Tämä lanka on kyllä yksi lemppareistani, harmi, että näiden kerien valmistus oli kausikohtaista.

Neuletakin kuvaamisen yhteydessä halusin kuvata vanhempaa tuotantoa olevan huivin, jonka löysin käyttämättömänä kaapin siivouksen yhteydessä. Huivin mallin olen löytänyt raverlysta (ilmaisohje) ja lankana olen käyttänyt Novitan Rose/Rose mohair-lankaa. 

 

Viime vuonna osallistuin muutamaan neulehaasteeseen ja niiden jäätyä kesken tuumasin, että tänä vuonna saa haasteet jäädä. Instagrammissa törmäsin kuitenkin #sukkalaatikko2019-haasteeseen, jota emännöi @nonnuneuloja. Haasteen tarkoituksena on neuloa 12 paria sukkia sukkalaatikkoon ja lahjoittaa vuoden lopussa laatikko jollekkin tai antaa sukat itsellensä. Näköjään olin taas helposti vietävissä, kun saman tien kiinnostus heräsi sukkalaatikkoa ja sen sisältöä kohtaan. Joten olen mukana #sukkalaatikko2019-haasteessa. Päätin, että kokeilen neuloa monipuolisen ja eri tekniikoilla toteutetun sukkavalikoiman. Ainakin Novitan Pikku Myy-sukat on must do-listalla.

Miltä musta tuntuu

Tämän postauksen otsikko johtaa tarkoituksella harhaan, sillä haluan herättää keskustelua mustasta väristä neulonnassa. Viime aikoina on vietetty etenkin verkkokaupoissa Black Friday-päiviä, jolloin pimeän vuodenajan kunniaksi on ollut alemyyntejä... Alet jäivät itseltä välistä, mutta sopivasti näin pimeään vuodenaikaan olen ahertanut hitaasti, mutta varmasti tilaustyön kimpussa. Minulta toivottiin mustia perussäärystimiä Novitan Seiskaveikasta.

Säärystimiä tikutellessa pohdin samalla mustaa värinä. Oikeastaan mustaa ei lasketa väriksi, koska musta ei ole spektrin väri eikä sillä ole mitään tiettyä valon aallonpituutta. Se kuuluu värittömiin eli ns. akromaattisiin sävyihin (lunttasin tämän tiedonhyväsen netistä, kun asiaa aloin tarkemmin pohtia). 

Pukeutumisessa mustaa on pidetty hoikistavana ja se sopii kaikkien värien kanssa yhteen. Onpa musta perinteisesti surupuvunkin väri. Sisustamisessa ja talon sisäpinnoissa mielipiteeni on kaksijakoinen: mies on aikoinaan rakentanut ja laittanut tummia lattiapintoja ja esim. meiltä löytyy mustat keittiökaapit. Tykkään tummasta sisustamisesta, ja meillä  miehen sisustusratkaisut on olleet "pieni protesti" valtavirran valkoiselle ja beigelle sisustamiselle. Mutta varjopuolena on pölyjen laskeutuminen - mustassa huonepöly näkyy erittäin selvästi. Tummissa sisätiloissa on myös vaikea saada otettua onnistuneita valokuvia. Ja mitä tummempi neule, sen  hankalampi kuvattava!

Säärystimien teko tuntui vaivalloiselta, vaikka toteutus oli helppo: jousinneuletta aloitukseen ja lopetukseen ja kaikki muu siltä väliltä sileällä pyörönä neulottuna. Mutta miten katala väri musta olikaan - pelkästään jo se tunne, että neulon melkeinpä sokkona, kun en näe langan juoksemista tarpeeksi hyvin. Myös kerrosten laskeminen tuotti hankaluuksia. Mites teillä, tykkäättekö neuloa mustasta langasta?

Yleensä musta lanka toimii hyvin kontrastissa toisen värisen kanssa. Mutta yksistään mustaan lankaan en ole saanut syntymään harmonista ja hyvää tunnetta/suhdetta - kun musta ei ole varsinaisesti väri, se imee kaiken valon eikä toimi väriterapiatarkoituksessa. Mieluummin valitsisin räikeitä lankoja neulottavaksi. 

Olen päättänyt antaa mustalle langalle mahdollisuuden, ja toki pidän tummiakin vaatteita kaiken kirjavan vaatetuksen ohessa. Vaikka musta on mielestäni synkkä väri, koen sen kuitenkin yhtä aikaa sekä salaperäisen kiinnostavana että tuikitavallisena. Lankakätköistä löytyy mustia jos jonkinmoisia, mutta ne saavat vielä odotella valoisempia aikoja ennen kuin pääsevät puikoille/koukulle. Kuvassa näkyy huivilankaa, Novitan Cotton Bamboo-lankaa ja Kaupunkilangan Leikkipuisto-lankaa. Kuvan langoilla on eri rakenteet ja niillä voi leikitellä. Esimerkiksi Novitan puuvillalangasta olen suunnnitellut virkkaavani liivin, johon teen hapsut kuvassa näkyvästä huivilangasta. Huivilanka toisi mukavasti efektiä. 

Tähän aikaan vuodesta pimeys on väistämättä läsnä ja matalalla loikoilevan auringon tavoittaa vain hetkellisesti. Instagrammissa, muistaakseni jonkun käsityöihmisen arvonnan yhteydessä kysyttiin, kuinka selvitä tästä kaamosajasta. En aio ehdottaa mustalla langalla neulomista, sillä se on jo kokeiltu ja todettu tähän vuodenaikaan liian tuskalliseksi. Joku oli vastannut, että voi käpertyä viltin sisään ja neuloa. Houkutteleva ajatus, mutta sen vastapainoksi kannustan laittamaan lämpimät neuleet ylle ja lähteä ulkoilemaan. Se virkistää!