tiistai 17. huhtikuuta 2018

#mehukekkeritkässävuosi #paitamaaliskuu



Maaliskuu jatkui aiheella paita, ja miten vaikea aihe se lopulta olikin! Paita on aika laaja käsite - pohdin kietaisupaidan virkkaamista, topin virkkaamista pikkuhihoilla... Aloitus oli hankala, koska oli liikaa ideoita ja pelkäsin, että aloitan yhden työn ja päädynkin sitten tekemään toista ja lopulta kolmatta. 


Jostain oli aloitettava ja tällä kertaa päädyin pysyttelemään tiukasti kirjan ohjeessa. Virkkasin Dora Ohrensteinin Virkaten ylhäältä alas-kirjasta Rosina-tunikan. Käyköön tämä paidasta, ja perustelen sen noilla tunikan pikkuhihoilla. Käytin kirjan ohjeesta poiketen lankana oranssia Svartafåretin Ceciliaa, mitä olin jemmannut tuttuun tapaani Lankamaailman alesta. Oranssi ei oo mulle se kaikista omin väri - ehkä jopa inhokki näin isona pintana. Joten tämän haasteen myötä haastoin itseäni pukeutumaan pirtsakkaan mandariini/porkkanaväriin. 


Tunika muodostuu ylä- ja helmaosasta. Erityisesti helmaosan virkkuumalli viehättää. Siinä vuorottelee erikoispitkien pylväiden ryhmät. Tunika oli aika helppo toteuttaa, mutta tästä tuli aikaa vievä projekti, kun sovittelin tiuhaan: kirjan ohjeella tästä olisi tullut mulle liian lyhyt ja se muistutti äitiyspaitaa. Kerros kerrokselta jatkoin aina vaan ajatellen "kerta kiellon päälle" ja lopputuloksena syntyikin polvien yläpuolelle mitoitettu tunika/mekko. Virkatessa helma leveni mystisesti A-linjaiseksi.


Virkaten ylhäältä alas-kirjassa on muitakin ihanaisia ohjeita täynnä mahdollisuuksia, mm. tästä Rosina-ohjeesta löytyy hihallinen versio. Tästä mallista saisi helposti toisella lankavalinnalla myös juhlavamman version ja valkoisella langalla kesäisen, maalaisromanttisen tunikan. Ja jos oikein innostuu, niin tunikan voi jatkaa aina maximekon mittaiseksi...

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Herttaiset

Helmikuussa inspiroiduin taas sydämistä, kun löysin keskeneräisen lapaskokeilun. Ja nyt onkin sydämiä luvassa sylin täydeltä, kun aloitin uusia neulekokeiluja tämän jatkeeksi.


Yleisesti "Herttaisista" eli neulemallista: kuplasydänmalli on oma mallini, minkä olen muistaakseni toissa vuonna (?) kehitellyt Neulova narttu-blogin kuplaneuloksen pohjalta. Oon neulonut sydämiä sekä kuudella että kahdeksalla silmukkamäärällä jaollisina, riveittäin ja lomittain. Neulepinnasta tulee kolmiulotteinen ja jonkin verran joustava. Neulemalli sopii mainiosti niin lapasiin, pipoon, sukkiin kuin vaikkapa neuletakkiin tai tyynyyn.


Nämä lapaset on tehty Novitan seiskaveikkalangoilla 3,5 numeron puikoilla. Värit on raikkaat ja keväiset - vihreän ja turkoosin sävyt on ollu taas vallitsevana osana "lankahyllyä" (=tiskikoneen päällä oleva pöytätaso, mihin mun keskeneräiset neuleet tuppaa kertymään). Herttaisista en hiisku tällä kertaa enempää, sillä jossain vaiheessa on aikomus julkaista yhteenveto ja ohjeet kaikista eri sydänkokeiluista.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

#mehukekkeritkässävuosi #housuhelmikuu

Oon meidän perheessä se, joka talvella autoon istahtaessa paahtaa urakalla auton penkinlämmitintä. Vaikka veri kiertää hyvin sormiin ja varpaisiin, niin villahousuille on ollut todellista tarvetta (ja nyt varsinkin, kun kevään paukkupakkaset tuli). 

Ihmetyksekseni kaupoista ei tahdo löytyä villahousuja, vaikka se on todellinen hyötyvaate. Vuosia sitten Wetterhoffilla muotoilua opiskellessani löysin sellaisesta "Saa ottaa"-laatikosta koneella neulotut villahousut, ilmeisesti vaatetuspuolella valmistuneet protottyyppiversiot. Ne pesin ja otin käyttööni, ja nyttemmin ne on kuluneet ahkerassa käytössä. Ne jalassa ei koskaan palellut pehvaa, vaikka mimmosilla pakkasilla ulkona liikuskeli. Nyt villahousujen puuttumiseen tuli onneksi muutos, kun Mehukekkerit kässävuoden-haasteessa helmikuu kulki nimellä housuhelmikuu. 


Jatkoin haastetta tammikuun jämälankameiningillä. Bongasin hyvän ja simppelin villahousuohjeen Sanna Vatasen kirjasta Neulo kirjo virkkaa Jämälangasta! Vaikka puhutaan housuista, kyseessä on shortsin malliset pässin pökkimät, mitkä muistuttaa malliltaan miesten boksereita.

Toteutus meni aika pitkälti kirjan ohjeella, mutta lopputuloksena vyötärö uhkasi jäädä liian löysäksi. Sen vuoksi takakappaleen vihreän resorin reunan kiristin virkkaamalla piilosilmukoita takakappaleiden matkalta. Hätäratkaisu oli toimiva ja huomaamaton. 


Omat villahousut on väritykseltään kirjan malliin nähden varsin räväkkäät, vaikka onnistuin ujuttamaan vastapainoksi sekaan esim. ruskeita lankoja, mitkä ei oo mun lemppareita. Pitihän sitä jälleen värien kanssa leikkiä ja tuntuu, että näin kevään kynnyksellä mieli halajaa kirkkaita värejä. Tykkään housujen eläväisestä, räsymattomaisesta neulepinnasta - kaikki jämälangat ei ollu samanpaksuisia ja materiaaliltaan ne oli erilaisia, joten värirannuissa on suuriakin heittoja. Kaikki kuitenkin sointui ja sulautui mainiosti yhdeksi kokonaiseksi neulepinnaksi.

Lahkeensuut, vyörärö ja nappisepalus on tehty Novitan vihreästä Nalle-langasta. Piti löytää väriin sopivat napit. Nappivaihtoehtoina oli pääkalloa ja kirsikoita, mutta poika valitsi yksinkertaiset punaiset sydämet. Sydännapit erottuu vastavärisyytensä vuoksi hyvin nappisepaluksesta ja mitä olisikaan bokserin malliset villahousut vailla sydämiä!


Tämän innostavan projektin myötä oon mielessäni suunnitellut aloittavani muutamat villahousut, sekä täyspitkät että shortsin malliset. Vatasen ohje oli hyvä ja yksinkertainen, joten sitä on hyvä käyttää oman suunnittelun apuna.     

torstai 22. helmikuuta 2018

Vuosi väriterapiaa-haaste: Arvonnan voittaja

Kevättä kohti kovasti jo mennään ja nyt on jo korkea aika ilmoittaa viime vuoden Vuosi väriterapiaa-haasteen arvonnan voittaja. Kerrataan vielä. Eli kaikkien osallistujien kesken lupasin arpoa paketillisen lankoja yms. käsityötarvikkeita voittajan suosikkiväreissä. 

Haluan kiittää kaikkia osallistujia haasteeseen osallistumisesta. Kauniita töitä saitte aikaiseksi ja toivottavasti nautitte väriterapiastanne vuoden varrella. Olen käynyt kurkkimassa blogeissanne, vaikka kiireiden keskellä kommentointi on haasteen emännältä jäänyt. Pahoittelut siitä!

Arvonta suoritettiin perinteisesti paperilapuilla yhden todistajan/lipunnostajan läsnäollessa, joka oli tällä kertaa ruokiksella oleva mieheni. Listasin bloginne ja laitoin jokaiselle oman arvontanumeron. Arvontalappuihin kirjoitin pelkät numerot. Muutamat "osallistujat" jouduin diskaamaan - sellaisia haamuosallistujia oli, ketkä olivat ilmoittaneet lähtevänsä mukaan haasteeseen, mutta eivät sitten innostuneet/muistaneet syystä tai toisesta. Arpalipun sai käytännössä, jos oli toteuttanut haastetta vähintään yhtenä kuukautena.

Tällä kertaa onnetar suosi henkilöä, joka pitää blogia.............
...................................................................
Itse tehty.

Onneksi olkoon! Nyt vain suosikkivärejä minulle ilmoittelemaan! :) 

torstai 11. tammikuuta 2018

Kasarilapsen kauneimmat patalaput


Lähdin istagrammissa mukaan Mehukekkerit-blogin
luotsaamaan kässävuosihaasteeseen... Joka kuukaudelle on annettu aihe, mihin käsityön (ompelus, virkkaus, neule tms.) tulee liittyä. Aluksi osa kuukausista, esimerkiksi #housuhelmikuu tuntui suuritöisiltä ompelukoneen lojuessa kaapissa huoltoa vailla. Mutta eihän haaste oo haaste, jos ei halua poiketa omalta mukavuusalueelta tai ei joudu ponnistelemaan päämäärän eteen.   

#mehukekkeritkässävuosi käynnistyi turvallisesti aiheella #jämätammikuu. Ihanan helppo aloitus tällaiselle ihmiselle, kun lankanyssäköitä löytyy ylitse omien tarpeiden - eikä mistään voi tietenkään luopua, kun jokaiseen lankaan suhtautuu kuin aarteeseen. 

Happy berry crochetin (youtubesta löytyy) sydänkuviolla olin virkkaillut muutamia kaksivärisiä patalappuja. Kuten esimerkiksi nämä alhaalla kuvassa olevat, Novitan Isoveli-langasta tehdyt.


Janosin lisää sydämiä keittiöön ja niinpä päätin haasteen tiimoilta  toteuttaa jämälangoista patalappuja - ajatuksella enempi väriä, kiitos! Pohjalangaksi päätyi luonnonvalkoinen, karhea Novitan Juhani. Värikkäämmät langat valikoitui ilman suurempia suunnitelmia, mutta virkatessa värikombo alkoi muistuttaa neonväristä 80-lukua. Sehän passasi, kasarilapsi kun oon... Ja aloin leikkimielisesti kutsua patalappuja "Kasarilapsen kauneimmiksi patalapuiksi".

Värien villitsemänä tein yhden ison patalapun lisäksi kolme pienempää eri värijärjestyksillä. Lopputulos on aika retro ja muut hellan vieressä olevat patalaput näyttää kyllä pliisuilta näiden rinnalla. Näillä kevättä huokuvilla patalapuilla korkkaan haasteen ensimmäisen osan.