Cabochon-korvistelua

Cabochon-korviksia

Halloweenin kunniaksi eilen liimailin cabochoneja värikkäisiin korupohjiin. Aluksi mun käsitykset tän tyyppisistä koruista oli, että kuvat on tunkkaisia ja vanhanaikaisia ja ne on yhdistetty pronssin värisiin pohjiin tms. Mutta ebayssa ja aliexpressissä törmäsin sailor-henkisiin, pin up-tyylisiin yms. cabochoneihin ja cabochonvillitys oli valmis alkamaan. Lisäksi bongasin korupohjia karkkiväreissä - ei siis aina tarvitse olla kultaa, hopeaa tai pronssia kun voi huoletta väreillä leikitellä. 

Ja jos joku nyt ihmettelee, että mikä ihmeen cabochon, niin mun määritelmä lyhykäisyydessään on tällainen: valmis cabochon (=lasi, jonka alapuolella kiinni  kuva) liimataan korupohjaan. Markkinoilla myydään myös pelkkiä laseja eli kuvan voi leikata myös itse lehdestä tms. Mulla on jemmassa vanhasta Muumi-kalenterista pieni kuva Möröstä, mikä on aikomus käyttää tähän tarkoitukseen. Tähän mennessä oon tyytyny valmiisiin, kuvallisiin cabochoneihin. 

Liimaamiseen oon käyttäny ihan kunnon koruliimaa (G-S Hypo Cement). Aine on hajultaan aika tuhtia ja vaatii hyvät tuuletukset ja jopa kaasunaamarin. Osien pysyvyys on taattu kyseisellä liimalla, mutta toivon löytäväni miedomman vaihtoehdon, jos näitä koruja meinaa enemmänkin tehdä.

Alla vielä kaikki korvikset lähemmässä tarkkailussa. ;)

Flamingoja

Kuninkaalliset kruunut

Viikset

Kruunut

Ankkurit sailor-tyyliin

 

Oman polun kulkija- mekko

Oman polun kulkija- mekko

Mulla on voittajaolo, sillä sain 3-4 vuotta komerossa pyörineen, keskeneräisen mekon valmiiksi. Mekko on virkattu pitkin pylväin Novitan Polku-langasta, hihojen suiden ja helman reunat sekä nyöri ovat pinkistä 7 veikasta ja pääntien resori Madame tricote parisin Merino goldista. 

Keskeneräinen, tähän lörpöttävään "off shoulder"-henkiseen valmistusvirheeseen into taannoin katosi

Useampaa vuotta en kuitenkaan mekon virkkaamisen käyttänyt, vaan aikoinaan kohtasin loppuvaiheessa ennennäkemättömän ongelman neuleen istuvuudessa ja tekeminen tyssäsi siihen. Aluksi tämä oli "off shoulder"-tyylinen eli kaula-aukko roikkui ja olkapäät jäi paljaaksi, kun yläosa oli liian löysä. Karsea valmistusvirhe, tähän räpellykseenhän en siis käyttänyt mitään ohjetta vaan oman pään luovuutta..

Valmis mekko nurmikolla tasona

Yksityiskohta mallivirkkauksesta, tässä menee kolmen pitkän pylvään ryhmiä ja neljä pitkää pylvästä vuorotellen, ryhmät menevät tiimalasimaisesti

Vaati useamman vuoden, että tuli se tunne - veni, vidi, vici= tulin, näin, voitin. Ratkaisu pulmaani oli ihan yksinkertainen: neuloin joustinneuleella pääaukon ja tein joustinneuleessakin vielä kavennuksia. Näin sain lörpön kaula-aukon kursittua pienemmäksi. 

Oman polun kulkija

Lokakuisen, matalan auringon paistatellessa ja hyisen pohjoistuulen henkäillessä oli ihanteellista kävellä pellon reunaan, ja ystäväni sai hieman napsia kuvia. Mekon värit huokuu syksyä: liilan eri sävyt tuo mieleen syksyiset auringonlaskut ja kellertävät sävyt taas pellot ja vihreytensä menettäneet heinikot. Kuvattiin jalkojakin, mistä sain ajatuksen antaa mekolle nimeksi Oman polun kulkija. Mekkohan on tehty Polku-nimisestä langasta ja tekijänsä on niin omilla teillä menijä, että hädin tuskin mitään saa ohjeista tehtyä. ;)
 

Sienisukat

Sienisukat

Sienisukat

Yksityiskohta sukasta

Sukat ilman kumppareita

Löysin Facebookin Voihan villasukka-ryhmän kautta ohjeen 7 veikasta neulottaville syyssukille:  http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/neulonta/nain_teet_sukat_sienifanille

Huvitti tuo "Näin teet sukat sienifanille". Tänä vuonna muksut piti kyllä huolen, ettei äiti päässyt sienejä fanittaan  - niitä kun tupsahteli syyskuun sateissa pihanurmet täyteen ja ihastelu vaihtui entistä tarkkaavaisempaan lasten kyttäämiseen. 

Sieniä oli tänä vuonna todella paljon ja pariin otteeseen tuli tutkittua nettiä sen toivossa, että pihasieniä oppisin tunnistamaan. Joitain seitikkejä ainakin kasvoi, ja oli hurjaa, kun niiden lakkien alaosat muuttuivat sateella punajuuren violetiksi. Seitikkejä (osa lajeista) käytetään lankojen värjäämiseen, ehkäpä ensi vuonna laitan kattilat porisemaan. Tuosta tulikin mieleeni, kun ystäväni muisteli, kuinka lapsuudessa oli leikkimökini alla sienisoppa salaa hautumassa. Ilmeisesti jonkinlaisen itsesuojeluvaiston kuitenkin omasin. :D

Mun makuun näistä sienisukista tuli aavistuksen liian löysät, mutta kumppareissa ne pysyvät kyllä hyvin paikoillaan ja soma sienikuvio pilkottaa hauskasti saappaista. Varret on ihanat juuri väljyyden takia. Ehkä innostun vielä tekemään toisetkin sukat tällä ohjeella, mutta eri väreissä. 

Katajainen, virkattu pusero

Virkattu pusero Omakoppa-kirjan ohjetta varioiden

Novitan vihreänkirjavaa Metso-lankaa, riittävän iso virkkuukoukku ja Virpi Marjaana Siiran Omakoppa-kirja (toka kirja, neliöitä käsittelevä).. Siinä ainekset tämän neulepuseron valmistukseen, sekä mukana himpun verran kykyä varioida kirjan ohjetta, kun ei valmiilla ohjeella meinannut tulla valmista. Mutta oma "moka", käyttämäni lanka oli hurjan paljon paksumpaa kuin ohjeessa suositeltu. Mulle Virpin kirjat on mainioita inspiraation lähteitä: kirjoissa mikään ei ole liian vaikeaa, mutta se kaikki yksinkertainenkin on näyttävää ja kaunista. 

Tämä pusero sopi syksyiseen metsään, ja onnekseni säästin sen keväällä purku-uhan alta. Vielä puoli vuotta sitten tämä näytti päällä kireältä ja kamalalta. Manailin, miksi ihmeessä on tullut taas ostettua liian monta kerää lankaa, jolla en tee yhtään mitään, tai sitten teen hiki hatussa ja lopulta puran. Kolmentoista kilon karistaminen kuitenkin paljasti puseron todellisen luonteen (ehkä katajaisenkin?) ja takasi  istuvuuden. Päättelin langat ja otin omakseni, pistin päälle ja fiilistelin. :)

Pusero maiseman kera

Puseron etu- ja takakappale muodostuvat kahdesta isosta neliöstä

Lähikuva neliöstä

Säde-huppuhuivi

Hupullinen huivi Novitan Säde-langasta

Ekat mummonneliöt tein yläasteella tekstiilityön tunnilla (pusero, missä puna-oranssi-keltaiset neliöt, "tulen värit"). Hassua, mutta silloin ne tulivat uudestaan muotiin ja mun käsityökoreissa ne on pyörineet aika ajoin niistä päivistä asti. Perjantaina saapui uusi Novitan lehti, ja sielläkin mummonneliöt olivat vastassa. Mummonneliöissä on niin paljon mahdollisuuksia, etten voi koskaan kyllästyä niiden virkkaamiseen. Joten sallikaa minun jatkaa "mummoilua"... :)

Kesällä lankalaatikoissa pölyyntyneet Novitan Säde-langat pääsivät viimein virkkuukoukulle, kun halusin kokeilla hupullisen kaulahuivin tekoa mututuntumalla, tutulla mummonneliötekniikalla. Lanka oli takertuvaa, joten purku ei olisi tullut kysymykseenkään. Kerralla piti onnistua!
Värien ja langoissa olevien paljettien ansiosta syntyi perinteisestä tekniikasta huolimatta nuorekas ja raikas huivi. Huivia reunustaa piparkakkureuna - ainakin hameissa on tänä vuonna ollut piparkakkureunus muotia. 

Koska syksy on ollut melko aurinkoinen ja sateeton, on ollut otollisia kelejä ottaa kuvia ulkona valmiista töistä. Tänään sain siskoni apuun, joten superkiitokset hänelle mallina toimimisesta! :) 
 

Huivi sivuprofiilista

Huppu hartioilla

Yksityiskohta huivista

Lähikuva huivista

Neitoperhonen

 

Neitoperhonen-pipo

Pari viikkoa sitten lenkiltä tultaessa oli terassillamme odottamaton vieras - kaunis ja harmiton neitoperhonen. Terassi oli ilmeiseti helppo paikka paeta syksyn viimalta ja perhonen oli kovin haluton minnekään lentämään, se vaikutti kohmeiselta.

Neitoperhonen

Neitoperhonen

Neitoperhonen oli niin soma, että sain inspiraation saattaa keskeneräisen työn loppuun. Kesällä olin aloittanut neulomaan liilalla Madame tricote parisin Merino gold-langalla löysähköä pipoa. Olin aikonut alunperinkin tehdä pipoon perhoskuvion ja neitoperhosen ilmestyminen terassille oli oiva sattuma, sillä näin neule taas löysi tiensä pois pussista.

Etsiskelin pinterestistä virkattujen perhosten malleja, mutta kyllästyin jälleen ohjeiden kanssa nysväämiseen ja virkkasin omin neuvoin perhosaplikaation pipoon. Virkkasin, ompelin, koristelin lasihelmillä ja päättelin. Tietyn perhoslajin sijaan loin oman mielikuvitusperhosen, joka kestää hieman syksyn koleuttakin. Olkoon tämä silti Neitoperhonen. :)

Lähikuva piposta

Pipo edestä päin katsottuna

Pipo sivulta

Operaatio korupläjäys

Pidän värikkäistä ja naivistisista koruista, joiden arvoa ei mitata rahassa. Liian kalliita helyjä on myös vaikea käyttää, koska pelkään pudottavani korun jonnekin ja sitten iskisi syvä harmitus. Olen netissä törmännyt muutamaan korukauppaan, joiden tuotteet miellyttävät minua: 

http://www.koruharakka.com/
http://nikkotakko.com/koru-tilaustyo/ 

Parina iltana väsäsin hamstraamistani materiaaleista läjän koruja. Osa oli puhtaasti valmiiden osien yhdistelyä, mutta innostuin taas pitkän tauon jälkeen kutistemuovin työstämisestä. Ohjeita kyseisen materiaalin käyttöön löytyy useista blogeista, esim. täältä: http://piponytimesta.blogspot.fi/2014/11/kutistemuovi.html Mulla kutistemuovit on käyttäytyneet omituisesti, liekö vika uunissa, muoveissa vai tekijässä, mutta muovien oiettua olen huomannut, että kuvat on venyneet pituussuunnassa. :D Kyllä niistä silti korut on vielä saatu, kun on mennyt hetki sen ajatuksen hyväksymiseen, että ehkei lopputulos ookkaan niin kamala...

Tästä postauksesta tulee melko kuvapläjäys, mutta kuvatekseistä käy ilmi materiaalit ja mahdolliset tekniikat. :)

Perhonen ja pilvi kutistemuoveista, keskellä ylhäällä ketjuun yhdistetty valmis timanttiriipus (riipus alle 3 € adlibriksestä)

Kutistemuovit ennen uuniin menoa, huom! tässä on perhonenkin vielä symmetrinen. Kärpänen on vielä työstön alla.

Perhonen on istahtanut kiven päälle.

Pilvi-riipus

Pilvi-riipus

Pöllö-sormus kutistemuovista

Pöllösormus kutistemuovista

Pöllösormus kutistemuovista

Rannekoru lasihelmistä ja siipi-riipuksista

Värikkäitä rannekoruja kivihelmistä (saattaa olla myös lasihelmiä osa), mukana myös mulle tyypillinen teema eli ihanat maatuskat

Lähikuvaa rannekoruista

Samaiset rannekorut märän liuskekiven päällä

Kyllä ne käteenkin sopii :)

Käynti Käsityömessuilla

Viime viikon kohokohtana oli Oulussa pidetyt Käsityömessut, missä tuli sunnuntaina pyörähdettyä. Tänä vuonna ostosvimma ei onneksi lähtenyt lapasesta, vaan pysyttelin hyvin järkilinjalla enkä ostanut enää yhtään ylimääräistä lankaa kerävuorta komistamaan ;). 

Mukaan tarttui kaksi viehkeää, kettuaiheista pannulappua (eikä oltu hinnalla pilattu, 2,50 €/kpl), Lankavan vihreää Venla-kudetta kassin tekoa varten ja kauan kaipaamani pihdit korujen tekoon.

Toki kaikkea muutakin kivaa olisi ollut, mutta laadukkaasta käsityöstä saa todella maksaa. Ihastelu oli kuitenkin kuin puoliruokaa, erityisesti nämä jäivät mieleeni:

Koruja, asusteita renkaiden sisäkumeista yms. kierrättäen:
http://www.asmi.fi/

Ihania, värikkäitä koruja:
http://www.handmadebyheini.fi/ 

Upeita takkeja retrokankaista:
http://www.kongaroo.fi/ 

Rasioita, koruja vintage-tapeteista:
http://maheka.mycashflow.fi/category/5/koti-ja-sisustus 

Värikkäitä trikookankaita:
https://shop.paapiidesign.com/ 

Asusteita:
http://www.risako.fi/

Lankoja, väriskaala todella kattava:
http://www.titityy.fi/ 

Nahkalaukkuja:
https://www.facebook.com/Birgit-Pyykk%C3%B6-nahkalaukut-120177021501274
/timeline/