Tajunnan virtaa...

Uppouduin maalis-huhtikuussa tajunnan virtaan, kun Tavaroiden taikamaailma-blogin Johanna järjesti Tajunnanvirta-KAL-yhteisneulonnan. Tästä tuli ensimmäinen yhteisneulonta, missä olen saattanut työni kunnialla loppuun saakka. Yhteisneulonta oli tosi mukaansa tempaiseva, sillä siinä neulottiin villasukat annettujen vihjeiden perusteella. 

Yhteisneulonnassa neulojalle annettiin vapaat kädet kuvioiden suunnitteluun ja värien käyttöön, joten samanlaisia sukkapareja tuskin syntyi tekijöiden kesken. Millaiset minun villasukista sitten tulikaan?

Tarkoituksena oli käyttää jämälankoja ja suurin osa sukkalangoistani oli Novitan Seiskaveikkaa. Ekan sukka-aloituksen jouduin purkamaan, koska sukista meinasi tulla liian kireät. Toisessa yrityksessä silmukoita oli niin paljon, että kasvatin sukat polvarimittaisiksi. 

Tajunnan virtaa vihjeittäin...

1. Neulo yksivärinen resori,

noin 4cm tai oman maun mukaan.

Valitsin väriksi vaaleanpunaisen, vaikken ole kyseisen värin vannoutunut ystävä. Näihin sukkiin en halunnut tuoda vihreää pläjäystä, mikä olisi tietysti ollut looginen vaihtoehto vihreän ystävälle. Perusresorin sijaan halusin kokeilla jotain uutta ja löysin googlettamalla kierrejoustimen ohjeen.

2. Neulo pystyraitoja noin 4cm.

Tein luonnonvalkoisella ja mariininsinisellä raitaryhmiä, kuviosta tuli kahdeksalla silmukalla jaollinen läpi suka varresta varpaisiin.

 

3. Neulo jonkinlaisia neliöitä, noin 4cm.

Aurinkoista keltaista ja oranssia ja valinnan vapautta... Edellinen kuviomuodostelma muistutti suorakulmioita, joten neuloinkin timantteja.  

4. Neulo yhden ja kahden kerroksen raitoja, noin 3cm.

Tästä tuli hauska ja näppärä osuus - raidat muodostui nurjasta ja oikeasta neuleesta, väreinä monivivahteinen ruskea ja turkoosi. Tässä kohtaa oli helppo kaventaa sukkaa.

5. Neulo yksi iso tai pari pienempää kuviotapeilikuvksi sukkiin, noin 6cm.

Tuli vain ja ainoastaan mieleen sydämiä, nehän toki kuuluu kevääseen. Joten pienellä suunnittelulla sain aikaiseksi "sydänköynnöksen". Mielestäni tästä tuli sukan paras osuus.

6. Neulo itsestään raidoittuvalla langalla tai neulo tasaraitaa,kunnes sukan varsi on sopivan pituinen.

Ennen raitoja piti saada sukille lisää pituutta. Jatkoin vartta keltaisella/vaaleanpunaisella polka dot-kuvioinnilla sekä toistona varren alun raitoja. Tein vielä raitojen jälkeen resorin, jotta sukka pysyisi paremmin jalassa.

7. Neulo sun lempparikantapää.

En tiedä lempparista, mutta tämä on se ensimmäinen opittu kantapää, joka tulee "kantapään kautta". Eli vahvistettu kantapää. Väriksi valikoitui hillitty beigeharmaa, koska tähän väliin halusin jotain neutraalia ja huomaamatonta. 

8. Neulo yksi leveähkö raita, noin 2-3cm.

En neulonut tätä raitaa, vaan jatkoin kantapään värillä. Kai sitä saa olla vähän rastarannan kiiski? 

9. Leikittele lyhyillä pystyraidoilla noin 4-5cm.

Leikittelin pystyraidoilla, vaikka kuvio näyttääkin X-kromosomilta. Yhdet yksittäiset punaiset silmukat tekee raidoista moniulotteisemman kuvion. 

10. Neulo sukkiin eripariraidat. Raidat voivat olla esim. eri järjestyksessä,eri värisiä, eri korkuisia... Noin 3-4cm.

Jotenkin olen perfektionisti ja ajatus eripariraidoista hirvitti. Tein samanlaiset raidoitukset sukkiin: turkoosia, keltaista, vaaleanpunaista, oranssia... Kuin sateenkaari. Näistä tuli mieleen My Little Ponyt.  

11. Neulo hammastus-, sakara- tai siksakkuvioita noin 4cm.

Päädyin siksakkiin, sillä ajattelin sen sopivan parhaiten sukkien kuviointeihin. Aluksi mariininsininen tuntui synkältä, mutta vivahteikas ruskea korostuu siinä mukavasti ja siksakki näyttää hieman revontulilta.

12. Neulo jonkinlaista pistekuviota,kunnes pikkuvarvas peittyy, ja tee sitten haluamasi kärkikavennukset. 

Jos sukka on jo sopivan pituinen,  voit neuloa pistekuviota myös kavennusten alussa.

Pistekuviointia ei tarvittu, koska edellinen siksak-osuus oli riittävän pitkä. Sukan kärjestä ei pitänyt tulla saman värinen kuin aloitus, mutta koin, että nyt on hyvä päättää siihen väriin millä on aloitettu.

Tykkään lopputuloksesta ja sukkien värimaailmasta - sopii niin pääsiäiseen kuin vappuun. Juhannuksenakin nämä voi sujauttaa jalkaan, jos sää on kolea. Värikokonaisuus yllätti tekijänsä, yleensä vihreä on sydäntä lähellä, mutta näissä sukissa on aivan kaikkea muuta. Näissä sukissa on paljon iloa ja pirteyttä!

Saapasjalat

Keväät ja kesät on olleet varsin kiireisiä aikoja ja pihasta huolehtiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle uusista istutuksista puhumattakaan. Silti haaveilen yhä "unelmien puutarhasta". Pihalla täytyy olla jotain itse tehtyä. Niinpä viime vuoden lokakuussa aloitettiin miehen kanssa yhteisprojektina puutarhakoristeiden valu betonista. Vaikka olen aiemmalta ammatiltani lasin ja keramiikan artenomi, on betonivalut jääneet vähemmälle. Opiskeluaikoina tuli läträttyä paljon kipsin kanssa ja tämä oli aika samankaltaista puuhaa.

Muotit betonivalutöihin löytyi huushollin nurkista ajelemasta. Vuosien varrella on tullut osteltua jos jonkinmoista värikästä kumisaapasta, vaan edulliset kumpparit on osoittautuneet kerta toisensa jälkeen kestämättömiksi. Kokosin kaikki hapertuneet ja vettä päästävät saappaat kasaan. Sen sijaan että ne olisivat päätyneet suoraan kaatopaikalle, saatiin näistä vielä hyöty irti.

   

On kätevää, kun mies on timpuri. Työmaalta oli jäänyt kuivabetonia yli tarpeiden eikä sitä tarvinut lähteä erikseen ostamaan. Valuun käytettiin kuivabetoni S100:sta.

Kottikärryyn sekoitettiin kuivabetonia ja kylmää hanavettä sopivassa suhteessa. Joukkoon nakeltiin pikkukiviä, sillä ne kuulemma tekevät massasta kestävämmän.

Massa kaadettiin saappaiden sisään. Kumpparit eivät vaatineet mitään käsittelyä ennen valua.

Sitten odoteltiin viikkoja betonin kuivumista... Lokakuu oli syksyn tapaan sateinen, joten viikot vaihtui kuukausiin. Tuli lumi ja saappaat jäi lopulta lumipeitteen suojiin.

 

Kevät sulatteli lumet ja lopulta valutöitä alettiin kuoria ulos saappaista. Parhaiten se onnistui terävällä mattoveitsellä. 

Betonisaappaista tuli veikeitä. Pintoihin oli painautunut kumppareiden värejä ja kuoseja. 

Valutyöt kuivuivat lopullisesti vasta päästyään muoteista. Kuivumisprosessi oli ainakin hidas, joten uskon, että näiden saappaiden ei pitäisi ihan herkästi murtua.

Kivikkopenkissä ei ole vielä suurta kukkaloistoa, mutta asettelin saappaat jo patsastelemaan liuskekivien päälle. Saappaita on selkeästi neljää eri kokoa (vaikka kolmet valumuotit oli minun kumppareista ja yhdet pojalle pieneksi käyneistä). Ne symboloi hyvin nelihenkistä perhettämme.   

Ikivihreä pipo

Pipon neulontaa varten olin tilannut Adlibriksesta kokeeksi keväistä Adlibris Alpaca Cloud-lankaa lempivärissäni. Pääsiäisen korvilla intouduin testailemaan lankaa. Kerässä on 50 grammaa ja rakenteeltaan lanka on neulosputkiloa, jossa on pörröinen pinta. Lanka on pehmeää, kevyttä kuin hattara ja sitä pystyi purkamaan. Purettavuus on hyvä ominaisuus, jos on sellainen neuloja kuin minä, että tykkää lähteä tekemään hetken mielijohteesta näppituntumalla...

Eka viritelmä/ pipon alku oli Kotiliesi Käsityö 3/2019-lehden ohjeella. Vastaavassa pipossa oli käytetty lankana Sandnes Kosia ja neulepinnassa viuhkakuviot oli väljemmin aseteltuina. Seurailin ohjetta, mutta omasta piposta uhkasi tulla melko jätti lankavalinnan vuoksi. Pipon reunan 1o 1n-joustinneuleesta tuli tosi epätasainen.

Toiseen koitokseen sovelsin lehden ohjetta. Tein joustinneuleen oikeat silmukat takareunoista neuloen. Näin jäljestä tuli huomattavasti tasaisempi. Lehden myssyohjeen viuhkakuviot siirsin myös omaan pipooni, sillä ne muistuttivat pajun lehtien alkuja. Ohjeessa viuhkat oli sijoiteltu väljemmin, mutta neuloin kerroksiin nähden viuhkat tiheämpään, jotta saisin niitä mahtumaan enempi neulepintaan (pienen pään kun omaan).  

Pipoon meni lankaa alle 50 g ja toisesta kerästä suunnittelin neulovani lapaset pipolle kaveriksi. Lopputulos yllätti positiivisesti ja tästä tuli hetkessä ikivihreä lemppari. Mitä muuta väriä kevääseen kaipaisi kuin vihreää?          

Mintunvihreää maaliskuuhun

Lähdin jälkijunassa mukaan Sukkalaatikko 2019-haasteeseen, jossa on tarkoitus neuloa 12 paria villasukkia vuoden aikana. Maaliskuussa intouduin virkkaamaan sukat neulomisen sijaan. Sukkalaatikkoa en vielä omista, mutta jokin kässälaatikko voisi sopia hyvin siihen tarkoitukseen.

Näiden pitsisukkien ohje löytyi Novitan sivuilta ja malli on nimeltään Päiväunia. Alkuperäisessä ohjeessa sukkiin on käytetty Nalle-lankaa, mutta halusin kuluttaa runsasta lankavarastoani ja korvasin Nallen kaksinkertaisella Filcolanan New Zealand lammeuld-langalla.

Sukkien toteutus virkkaamalla on nopeaa ja vaivatonta ja tämä oli aika kevyt aloitus haasteeseen. Ekat virkatut sukkani lienevät tehty omalla Sirpukan versosukat -ohjeella. 

Olen valmistautunut hyvin tähän Sukkalaatikko-haasteeseen, nimittäin eilen noudin Adlibriksen kirjapaketin. Netti on pullollaan ohjeita ja käsityölehdissä niitä on lisää,  mutta Lumi Karmitsan ja Niina Laitisen kirjat on sellaisia, mitkä on pakko saada. Karmitsan Muhkeat sukat-kirjassa oli paljon veistoksellisia sukkia ja mukavia oivalluksia. Kuviin oli panostettu. Niina Laitisen Satumaiset silmukat-kirjassa oli ilokseni ohjeita sekä lapasiin että sukkiin. Molempien kirjojen ohjeissa oli käytetty tuttuja lankoja. Vaikka Muhkeat sukat-kirjaa mainostetaan, että sopii erityisesti paksujen lankojen ystävälle, niin ohjeissa käytetyt langat oli Seiskaveikan vahvuisia. 

Tällä hetkellä puikoilla on Hipsulaisen karuselli-sukat huhtikuun Sukkalaatikko 2019-etappia ajatellen. Ja pian alkaa Tavaroiden taikamaailman Johannan luotsaama Tajunnanvirta-KAL.

Yhteisneulonnasta tulee jännää - sukat muodostuvat valmiin ohjeen sijaan vihjeistä, mikä antaa neulojalle vapauksia toteuttaa luovasti. Ja mikä parasta, yhteisneulontaan voi kuluttaa jämälankavarastoja.

Ristiin rastiin...

Meidän perheessä suunnistus on isän ja poikien yhteinen harrastus. Itse en suunnista, mutta tykkään liikkua ja lenkkeillä metsissä, hakea omaa rauhaa ja etsiä hienoja kuvauspaikkoja neuletöille. Vaikka kilpaileminen itsessään metsässä räpiköiden ei minua kiehdo, ajattelin olla hengessä mukana neuleharrastukseni kautta. Mikäs muu pipo voisikaan olla mielekkäämpi suunnistusta harrastavalle miehelle kuin vaimon neuloma rastilippu-pipo?

Tunnustan, että pipon olen neulonut jo viime talvena ja olen vältellyt rastilipun silmukointia. Menin silmukoiden jäljentämisessä ristiin rastiin - jäljensin rastilipun jopa kaksi kertaa väärin! Mies tuumasi hilpeästi, ettei lippu ollut oikeanlainen, joten ei auttanut kuin purkaa ja tehdä kolmannella kerralla standardien mukainen.

Pipoon olen käyttänyt grafiitin harmaata Novitan Tuomas-lankaa ja silmukointiin jämälankoja. Ohjetta ei ollut vaan pipo syntyi luovasti ilman suurempia suunnitelmia. Mukavaa oli huomata, että peruspipo ei kelvannutkaan hikilenkkeilyyn vaan yleiseen käyttöön esimerkiksi kauppareissulle ja ulkoiluun. 

Pohdin jo välillä, onko oman rakkaan harrastuksen "fanittaminen" jo liian pitkälle vietyä, kun tykkää korostaa pukeutumisessaan sitä, mitä tekee vapaa-ajallaan. Mutta yhtä hurahtanut harrastukseensa/elämäntapaansa sitä on itsekin: tämän kevään Novita- lehdessä oli ohje neulepuseroon, jossa lukee "Born to knit". Tekevänä ihmisenä tietysti olen jo ostanut langat kyseiseen aforismipuseroon. :)