Vuodenaika-haaste: Kesä

Oli pitkä ja kuuma kesä ja ei tehnyt juurikaan mieli istuskella koneen äärellä siinä hellerumbassa... Tavaroiden taikamaailman Johannan Vuodenaika-haasteen Kesä-osioon on jäänyt vastaamatta täällä blogin puolella, joten pieni postaus lienee paikallaan osoituksena haasteessa mukana olemisesta.

Sailor-henkiset ballerinat on olleet toissa kesästä asti "keskeneräisten osastolla" - kaiken muun olin jo tehnytkin, mutta koristeiden kiinnityksestä oli tällä kertaa jäänyt kiinni työn valmistuminen. Virkatut ballerinat on aika perustyö, joten syvempää analyysiä näiden tekemisestä en kirjoita. 

Ballerinat on virkattu muistaakseni Kotiliesi Käsityön tai Suuri Käsityö-lehden puputossujen ohjeella, ja näistä olen karsinut korvat ja muut lisukkeet pois pois. Raitoja virkaten ballerinoista tuli aika raikkaat ja merelliset - kirsikkanapit ja rusetit tuo vähän viehkeyttä viivojen lomaan.   

Villasukat katkaistulla joustinneuleella + ohje

Neuloin pitkästä aikaa villasukkia ja kerrankin sukka sai parin (eikä tarvi toisen jalan jäädä värvöttelemään). Kummipojalle tekemäni sukat poikivat kyselyä instassa, joten sen vuoksi päätin tänne tekaista suurpiirteisen ohjeen. Sukan pintaneulemallin olen bongannut jostain aikakausilehdestä ja muistaakseni se kulkee nimellä "katkaistu joustinneule". Malli on todella simppeli ja vähällä vaivalla sukasta saa muokattua itselle sopivan kokoisen. Joustinneule on jaollinen silmukkamäärällä 3.

Täytyy mainita, että olen tänä vuonna tutustunut Adlibriksen Socki-lankoihin ja on ollut ilo huomata, miten niinkin halpa lanka on osottautunut laadukkaaksi. Rakenne on pehmeämpi kuin esim. Seiskaveikassa, ja pohdinkin, että Socki-langat sopisivat mainiosti myös puseroiden neulomiseen... Näissä sukissa olen käyttänyt Socki Stonewash-lankaa ja väri on eläväinen vihreä.

OHJE

Lanka: Adlibris Socki Stonewash

Sukkapuikot: nro 3,5

Koko: 39-40

Varsi: 48 silmukkaa, 12 s joka puikolle

Mallineule: 1 krs. *2 oikein, 1 nurin*. 

2 krs. samoin kuin ensimmäinen kerros. 

3 krs. kaikki silmukat oikein

4 krs. kaikki silmukat nurin.

Toistetaan kerroksia 1-4 koko varren matkalla.

Kantalappu: Kun on tehty viimeiseksi mallineuleen kerros 4, niin on aika aloittaa kantalappu. Olen tehnyt tässä sukassa vahvistetun kantapään, niin että olen käyttänyt kantalappuun puolet varren silmukoista (24 s). Netistä löytyy ohjeita vahvistettuun kantalappuun, joten ohitan kantalapun tekemisen tässä yhteydessä.

Sukka kärkeen päin neulottaessa: Nostin kantalapun molemmilta puolilta 15 silmukkaa puikoille, sukan etupuolella on jatkettu katkaistua joustinneuletta ja muu osa neulotaan sileänä neuleena. HUOM! Jotta katkaistu joustinneule näyttäisi fiksulta, niin toisella puolella joustinneuletta (oikea) otetaan yksi kantalapusta nostettu silmukka mukaan joustinneuleeseen ja se tehdään oikean silmukan sijasta nurjana (lukuunottamatta mallikerran 3. kerrosta). 

Olen kaventanut silmukoita kärkeen mentäessä seuraavasti: aina kun joustinneuleen mallikerrassa on menossa "kaikki oikein"-kerros, niin olen kaventanut molemmilla puolin silmukan niin, että kavennuksen ja joustinneuleosion väliin jää yksi oikein neulottu silmukka.

Sukan kärki: Sukan kärkikavennukset olen aloittanut, kun silmukoita on 42 ja joustinmallikerran 3. kerros on viimeisin tehty kerros. Sukan kärki on tehty sädekavennuksena. Näihin sukkiin muodostui 7 säiettä. 

Ohje on tehty oikoen, joten kysythän, jos jokin jäi askarruttamaan. :)

Vuodenaika-haaste: Kevät

Oon "haastehamsteri": lähdin vuoden alussa mukaan Mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen ja nyt vappuna alkoi instagrammissa Nonnu Neulojan luotsaama, kuukauden mittainen neulekuvahaaste (neulekuva jokaiselle kuukauden päivälle). Viime viikolla huomasin mattimyöhäisenä, että Tavaroiden taikamaailman Johanna on laittanut pystyyn Vuodenaika-haasteen.

Haasteet tuntuu vetävän mua puoleensa kuin rauta magneettia,joten en voinut tätä Vuodenaika-haastetta ohittaa mitenkään - neljä ihanaa vuodenaikaa ja neljä haastetyötä (käsityö, askartelu yms. muu luova toteutus) niihin liittyen vaikutti tosi houkuttelevalta. Mikäli mielit vielä mukaan, käythän kurkkaamassa ohjeet Tavaroiden taikamaailma-blogista.

Mun kevään haastetyö on pipo, minkä virkkasin jo talvella, mutta loppusilaukset oli jääneet tekemättä. Kun lähdin Vuodenaika-haasteeseen mukaan näin jälkijunassa, nappasin Kevät-osioon tämän päättelyä ja tupsua vaille valmiin virkkauksen vuodenaikaan sopivien värien vuoksi. Pipon lanka on Adlibriksen Sockia, missä vuorottelevat keväiset sävyt - maan harmaa/ruskea ja silmujen ja ruohon vihreä, aurinkoinen keltainen ja lempeä, lämmin vaaleanpuna yhdessä maan lumipälvien kera. Lanka on kauttaaltaan eläväistä, sillä jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka värissä kulkee mukana valkoisia, värjäämättömiä kohtia. Tupsun askartelin Nordia Produkterin murretun keltaisesta langasta. Käytin tupsuntekoon apunani pyykinkuivaustelineen pinnoja, kun hienompaa tupsuntekolaitetta ei ollut saatavilla. Hyvin toimi!

Virkattu pipo on sopivan jämäkkä ja pysyy hyvin päässä, ja toisaalta joustaa mukavasti. Pipon alareunaa kiertää resori, minkä oon tehnyt tasona sivusuunnassa niin, että joka kerroksella oon virkannut silmukat allaolevan silmukan takareunasta. Näin muodostui joustava reunus. Virkkasin päädyt kiinni ja tein spriraalina puolipylväitä... Koska pipon tekemisestä on aikaa ja siihen ei ole ohjetta olemassa, en mene vannomaan olenko tehnyt puolipylväitä kohoetu- vai takasilmukoina, onko ne kevennettyjä vai ei... Joka tapauksessa virkkuujälki muistuttaa neulottua. 

Kun aurinko painuu horisonttiin, on hyvä panna vielä pipo päähän. Kesä on tulossa, mutta se on vielä kulman takana... On aika nauttia lintujen laulusta, kevätsateen ropinasta, maan tuoksusta. Ja ennen kaikkea on se ihana tunne, kun tietää, että kesä on vielä edessä päin.

   

#mehukekkeritkässävuosi #huivihuhtikuu

Kuukauden haastetyön aiheena oli huivi. Keskeneräisiä huiveja olisi löytynyt useampia vailla jatkamista, mutta hempeän pastellinsävyinen Kunstgarnin Hjertegarn-lanka houkutti ja koukutti. En oo edelleenkään  pastellisävyjen suuri ystävä, mutta viime aikoina oon pyöritellyt kirkkaita värejä niin paljon, että tämmeinen rauhoittavampi värituulahdus oli tervetullut. Huivin ohjeen nappasin DROPS Designin sivuilta, ja huivimalli on nimeltään Summer Fling. Nimi ei voisi olla osuvampi - kesää ootellaan jo kovasti pitkälle venyneen talven jälkeen.

Huivit on siitä mukavia toteutettavia, että lähestulkoon aina langan pystyy vaihtamaan halutessaan johonkin aivan toiseen eikä lopputulos kärsi siitä, jos huivi ei olekaan sentilleen samanmittainen ohjeen huivin kanssa. Tässä huivimallissa työtä pystyi helposti kasvattamaan sopivan kokoiseksi toistamalla mallikertaa haluttu määrä. Muutamia virheitä tuli epähuomiossa virkattua heti alkumetreillä, ja Hjertegarn oli lankana varsin kinkkinen purettava - se takertui herkästi kuten Novitan Rose mohair. Vaan olihan silti miellyttävä ja riittoisa lanka. Tähän huiviin meni noin 1 ja puoli kerää.

   

Tästä Summer Fling-huivista tuli tällä väriskaalalla kesäiset fiilikset - värit on sellaisia aamukasteisen utuisia kukkaissävyjä. Huivi on todella kevyt ja ilmava - se sopiikin paremmin kesäiltojen asusteeksi kuin huhtikuun kurakeleille. Kaapista löytyi sopivasti tennarit sävy sävyyn huivin vihreiden kanssa.

Huivihuhtikuu oli mulle inspiroitumisen aikaa - tilasin Adlibrisen alesta Pirjo Iivosen kirjan Unelmien huivit. Asettelin kirjanmerkkejä kiinnostaviin malleihin, vaikka se oli itseasiassa aika turhaa... Kirjanmerkki päätyi lähes jokaisen huiviohjeen kohdalle. Kun teen huivin, niin teen sen useimmiten virkkaamalla ja pysytellen näin omalla mukavuusalueella. Mutta seuraavalla kerralla kurkkaan läpi kirjojen ohjeet, otan puikot ja neulon vaikkapa jonkin haastavan pitsihuivin. Tai tiedätkö Sinä jonkin kivan, neulotun huivimallin? Vinkkaa mulle. ;) 

#mehukekkeritkässävuosi #paitamaaliskuu

Maaliskuu jatkui aiheella paita, ja miten vaikea aihe se lopulta olikin! Paita on aika laaja käsite - pohdin kietaisupaidan virkkaamista, topin virkkaamista pikkuhihoilla... Aloitus oli hankala, koska oli liikaa ideoita ja pelkäsin, että aloitan yhden työn ja päädynkin sitten tekemään toista ja lopulta kolmatta. 

Jostain oli aloitettava ja tällä kertaa päädyin pysyttelemään tiukasti kirjan ohjeessa. Virkkasin Dora Ohrensteinin Virkaten ylhäältä alas-kirjasta Rosina-tunikan. Käyköön tämä paidasta, ja perustelen sen noilla tunikan pikkuhihoilla. Käytin kirjan ohjeesta poiketen lankana oranssia Svartafåretin Ceciliaa, mitä olin jemmannut tuttuun tapaani Lankamaailman alesta. Oranssi ei oo mulle se kaikista omin väri - ehkä jopa inhokki näin isona pintana. Joten tämän haasteen myötä haastoin itseäni pukeutumaan pirtsakkaan mandariini/porkkanaväriin. 

Tunika muodostuu ylä- ja helmaosasta. Erityisesti helmaosan virkkuumalli viehättää. Siinä vuorottelee erikoispitkien pylväiden ryhmät. Tunika oli aika helppo toteuttaa, mutta tästä tuli aikaa vievä projekti, kun sovittelin tiuhaan: kirjan ohjeella tästä olisi tullut mulle liian lyhyt ja se muistutti äitiyspaitaa. Kerros kerrokselta jatkoin aina vaan ajatellen "kerta kiellon päälle" ja lopputuloksena syntyikin polvien yläpuolelle mitoitettu tunika/mekko. Virkatessa helma leveni mystisesti A-linjaiseksi.

Virkaten ylhäältä alas-kirjassa on muitakin ihanaisia ohjeita täynnä mahdollisuuksia, mm. tästä Rosina-ohjeesta löytyy hihallinen versio. Tästä mallista saisi helposti toisella lankavalinnalla myös juhlavamman version ja valkoisella langalla kesäisen, maalaisromanttisen tunikan. Ja jos oikein innostuu, niin tunikan voi jatkaa aina maximekon mittaiseksi...