Helmikuun kuulumisia

Käsillä tekeminen ei ole tyssännyt vaan aika tuntuu juoksevan "ohitse", ennen kuin ennättää tänne asti kirjoittaa. Aina on uusia alkuja, mutta jotain kai pitäisi neuloa loppuunkin?

Joulukuussa neuloin pojan perhepäivähoitajalle lahjaksi tuubihuivin. Tekniikkana on valepatentti ja langan pehmeä ja ilmava, mutta rouhea olemus syntyi yhdistelemällä Novitan Elegia- ja 7veljestä-lankoja.

Kummipojalle tein joululahjaksi Novitan Nalle-langasta kuplaneuloksisen tuubikaulurin. Kuplat näyttää kivoille myös yksivärisenä neulepintana.

Entiseltä joukkuekaverilta sain pienen tilaustyön - tyttövauvalle junasukat. Näihin meni yksi kerä Novitan Baby Woolia. Sukkiin löytyi hyvä ja selkeä ohje täältä. 

Viime vuonna osallistuin #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen muutamalla työllä. Tämä virkattu takki oli "haaveheinäkuun" työ, minkä sain vasta nyt pääteltyä. Takin ohjeen olen napannut Virpi Siiran Omakoppa-blogista, missä taiteilijan oma versio tästä on musta.  Käytännössä takin yläosa muodostuu kolmesta isosta neliöstä, joiden ympärille on virkattu hihat ja helma. Hauska ja simppeli idea!

Lankana olen käyttänyt Novitan Elegian "Purkkaa". Värit on aivan taivaalliset - sopii niin heinä- kuin helmikuuhunkin, kun taivaanrantaa tiirailee auringonlaskun aikaan. Tämä lanka on kyllä yksi lemppareistani, harmi, että näiden kerien valmistus oli kausikohtaista.

Neuletakin kuvaamisen yhteydessä halusin kuvata vanhempaa tuotantoa olevan huivin, jonka löysin käyttämättömänä kaapin siivouksen yhteydessä. Huivin mallin olen löytänyt raverlysta (ilmaisohje) ja lankana olen käyttänyt Novitan Rose/Rose mohair-lankaa. 

 

Viime vuonna osallistuin muutamaan neulehaasteeseen ja niiden jäätyä kesken tuumasin, että tänä vuonna saa haasteet jäädä. Instagrammissa törmäsin kuitenkin #sukkalaatikko2019-haasteeseen, jota emännöi @nonnuneuloja. Haasteen tarkoituksena on neuloa 12 paria sukkia sukkalaatikkoon ja lahjoittaa vuoden lopussa laatikko jollekkin tai antaa sukat itsellensä. Näköjään olin taas helposti vietävissä, kun saman tien kiinnostus heräsi sukkalaatikkoa ja sen sisältöä kohtaan. Joten olen mukana #sukkalaatikko2019-haasteessa. Päätin, että kokeilen neuloa monipuolisen ja eri tekniikoilla toteutetun sukkavalikoiman. Ainakin Novitan Pikku Myy-sukat on must do-listalla.

Miltä musta tuntuu

Tämän postauksen otsikko johtaa tarkoituksella harhaan, sillä haluan herättää keskustelua mustasta väristä neulonnassa. Viime aikoina on vietetty etenkin verkkokaupoissa Black Friday-päiviä, jolloin pimeän vuodenajan kunniaksi on ollut alemyyntejä... Alet jäivät itseltä välistä, mutta sopivasti näin pimeään vuodenaikaan olen ahertanut hitaasti, mutta varmasti tilaustyön kimpussa. Minulta toivottiin mustia perussäärystimiä Novitan Seiskaveikasta.

Säärystimiä tikutellessa pohdin samalla mustaa värinä. Oikeastaan mustaa ei lasketa väriksi, koska musta ei ole spektrin väri eikä sillä ole mitään tiettyä valon aallonpituutta. Se kuuluu värittömiin eli ns. akromaattisiin sävyihin (lunttasin tämän tiedonhyväsen netistä, kun asiaa aloin tarkemmin pohtia). 

Pukeutumisessa mustaa on pidetty hoikistavana ja se sopii kaikkien värien kanssa yhteen. Onpa musta perinteisesti surupuvunkin väri. Sisustamisessa ja talon sisäpinnoissa mielipiteeni on kaksijakoinen: mies on aikoinaan rakentanut ja laittanut tummia lattiapintoja ja esim. meiltä löytyy mustat keittiökaapit. Tykkään tummasta sisustamisesta, ja meillä  miehen sisustusratkaisut on olleet "pieni protesti" valtavirran valkoiselle ja beigelle sisustamiselle. Mutta varjopuolena on pölyjen laskeutuminen - mustassa huonepöly näkyy erittäin selvästi. Tummissa sisätiloissa on myös vaikea saada otettua onnistuneita valokuvia. Ja mitä tummempi neule, sen  hankalampi kuvattava!

Säärystimien teko tuntui vaivalloiselta, vaikka toteutus oli helppo: jousinneuletta aloitukseen ja lopetukseen ja kaikki muu siltä väliltä sileällä pyörönä neulottuna. Mutta miten katala väri musta olikaan - pelkästään jo se tunne, että neulon melkeinpä sokkona, kun en näe langan juoksemista tarpeeksi hyvin. Myös kerrosten laskeminen tuotti hankaluuksia. Mites teillä, tykkäättekö neuloa mustasta langasta?

Yleensä musta lanka toimii hyvin kontrastissa toisen värisen kanssa. Mutta yksistään mustaan lankaan en ole saanut syntymään harmonista ja hyvää tunnetta/suhdetta - kun musta ei ole varsinaisesti väri, se imee kaiken valon eikä toimi väriterapiatarkoituksessa. Mieluummin valitsisin räikeitä lankoja neulottavaksi. 

Olen päättänyt antaa mustalle langalle mahdollisuuden, ja toki pidän tummiakin vaatteita kaiken kirjavan vaatetuksen ohessa. Vaikka musta on mielestäni synkkä väri, koen sen kuitenkin yhtä aikaa sekä salaperäisen kiinnostavana että tuikitavallisena. Lankakätköistä löytyy mustia jos jonkinmoisia, mutta ne saavat vielä odotella valoisempia aikoja ennen kuin pääsevät puikoille/koukulle. Kuvassa näkyy huivilankaa, Novitan Cotton Bamboo-lankaa ja Kaupunkilangan Leikkipuisto-lankaa. Kuvan langoilla on eri rakenteet ja niillä voi leikitellä. Esimerkiksi Novitan puuvillalangasta olen suunnnitellut virkkaavani liivin, johon teen hapsut kuvassa näkyvästä huivilangasta. Huivilanka toisi mukavasti efektiä. 

Tähän aikaan vuodesta pimeys on väistämättä läsnä ja matalalla loikoilevan auringon tavoittaa vain hetkellisesti. Instagrammissa, muistaakseni jonkun käsityöihmisen arvonnan yhteydessä kysyttiin, kuinka selvitä tästä kaamosajasta. En aio ehdottaa mustalla langalla neulomista, sillä se on jo kokeiltu ja todettu tähän vuodenaikaan liian tuskalliseksi. Joku oli vastannut, että voi käpertyä viltin sisään ja neuloa. Houkutteleva ajatus, mutta sen vastapainoksi kannustan laittamaan lämpimät neuleet ylle ja lähteä ulkoilemaan. Se virkistää! 

Color up! (Or not?)

Ootko koskaan ajatellut tuunata kengät tai vaikkapa sadekamppeet maalilla? Jo aiemmin julkaistussa käsityölehdessä oli tuunausvinkkinä lasten kumppareiden maalaus Color up-maalilla. Maali on tarkoitettu nahalle ja synteettisille materiaaleille. Hinnaltaan se on edullista, tilasin omani Adlibriksestä alle viidellä eurolla. Maali on vesiliukoista ja kaverini naurahti, että liukeneeko se sitten pois sateella. Sehän selvisi vain testaamalla.  

Color up-maaleissa ei ollut kovin kummoisia värivaihtoehtoja - mun makuun aika neutraaleja. Päädyin valkoiseen, sillä se sopi parhaiten sekä omiin tuunattaviin että poikien kumppareihin. 

Puhdistin saappaat ja maalasin vapaalla kädellä poikien nokialaisiin sadepilvet ja vesipisaroita, koska kuumailmapallo-sabluunan kiinnitys kolmiulotteiseen pintaan oli lähes mahdotonta.

Saappaat oli muutaman viikon poissa silmistä, kunnes poika laittoi ne eskariin...

Muksuillahan tunnetusti vaatteet ja kengät on kovassa käytössä ja jo ensimmäisen päivän jälkeen saappaista oli kuviot lähteneet harmittavasti irtoamaan.

Ja jo kolmannen päivän jälkeen pilvipeitekin alkoi kunnolla rakoilemaan! 

Eikä sadepisaroitakaan ollut paljoa jäljellä...

Muita tuunauksia tein mustaan nahkatakkiin ja kenkiin. Näitä en ole vielä testannut käytössä. Nahkatakkiin löysin ihanan, rock-henkisen sabluunan Adlibriksestä. 

Takin kohdalla mokasin, kun jätin sabluunan kuivaamisen ajaksi paikoilleen. Maalipinta uhkasi irrota sabluunaa poistaessa ja jouduin pensselillä paikkailemaan kuviota. 

Kenkiin maalasin vapaalla kädellä kukkia. 

Color up jäi itselle mysteeriksi - toimiiko se oikeasti kaikissa purkin kannen ilmoittamissa pinnoissa vai variseeko pois? Oliko Nokian saappaat huonosti putsattu vai kenkien materiaali sellainen, ettei maali yksinkertaisesti pysy pinnassa kiinni? Positiivista on kuitenkin se, että saappaat eivät menneet pilalle, vaan käytössä kyllä putsaantuvat lopulta. Harmi sinänsä, sillä saatiin päiväkodin johtajaltakin kehuja tuunatuista saappaista.

Mietin muita maaleja tuunaukseen. Onko kellään kokemusta esim. spray-maalista tai talomaalista, jos haluaa kumppareihin lisää katu-uskottavuutta? Tai toimiiko nahkatakkiin esim. kunnon nahkamaali, millä sohvia paikkaillaan tms.? Otan vinkkejä vastaan. 

Yllätysarvonnan voittaja

Yllätysarvonnan voittaja on selvillä. Ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia arvontaan osallistuneita, vierailijoita ja lukijoita. On huomattavasti mukavempaa kirjoitella blogia, kun tietää, ettei tämä ole pelkkää "yksinpuhelua". Arvontaan osallistui 26 henkilöä, mikä on minun mittapuulla paljon. 

Jokaisen arvontaan osallistuneen kommentoijan viestiin olen vastannut kirjoittamalla onnennumeron/-numerot siinä järjestyksessä, kun ihmiset ovat kommentoineet. Arvonnan suoritti netissä arvontakone, joka arpoi onnennumeroiden perusteella. 

Ja pitemmittä puheitta:

Voittonumero on 32... Ja nimimerkki sen numeron takaa...

 klaara

Oikein paljon onnea voittajalle! Klaara mainisti lemppariväreikseen ruskan värit, joten tiedossa on värikäs paketti lankaa ja muuta mukavaa. 

Kukkaispusero

Kaivelin keskeneräiseksi jääneen ikuisuusprojektini esille ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Raverlystä olin löytänyt kauniin huiviohjeen, missä huivi muodostui virkatuista kukan palasista - samalla kukkamallilla syntyisi kaunis pusero. 

Muistan, kuinka kukkasia oli ihana virkata, sillä käytin lankana Novitan Polkua ja värien liukuminen oli kiehtovaa. Joka palasesta tuli eri värinen ja langan väri "punajuuri" ja sen sävyt viehätti kovasti. Oranssin ja keltaisen miellän kliseisesti syksyn väreiksi, mutta tässä puserossa punaisen/ruskean/sinisen/vihreän sävyt on syksyä parhammillaan. Kukkia yhdistellessä virkkaustyö alkoi muistuttaa rakenteeltaan koralliriuttaa.

Virkkasin kukkia suoranmalliseksi putkiloksi. Olkapäille neuloin kaistaleet napitukselle. Silloin se tuntui hyvältä ja onnistuneelta ratkaisulta. Nyt neuleen valmistuttua käytäntö on paljastanut, että nappilista vaatii vielä hiomista, koska neule venyy ja olkapäät kurkkii nappilistojen välistä... Ehkä ompelen listat nyt jälkikäteen toisiinsa kiinni, kun mitään pakottavaa tarvetta niitä ei ole auki saada. 

Aikoinaan pusero jäi keskeneräiseksi painiessani hihaongelman kanssa: aluksi oli tarkoitus neuloa naftit hihat joustinneuleella, mutta joustinneule kirrasi niin, että kainaloon muodostui kamalat pussit. Nyttemmin päädyin neulomaan löysät hihat sileällä, kun virkkausosiokin oli malliltaan rento. Kun pusero oli vihdoinkin valmis, harmittelin, että miksen vain virkannut hihoja kukista?! 

Vaikka luova tekeminen ilman ohjeita on itselle vapauttavaa, niin tässäkin tapauksessa suunnitelmallisuus ei olisi ollut pahitteeksi. Jatkossa aion hioa suunnitelmallisuuttani kirjaamalla ylös prosessia, siirtää pääkopasta ajatukset/ideat paperille piirtäen ja kirjoittaen - ja käyttää hetki mallitilkun virkkaamiseen/neulomiseen. Joku käsityöbloggaaja joskus kirjoitti, että lopputulosta tärkeämpää on itse prosessi. Tekijänä olen hiukan suorasukainen ja monesti prosessi jää taka-alalle - vaikka se on kenties se kaikista kiinnostavin vaihe. 

Palatakseni ikuisuusprojektin lopputulokseen... Rehellisesti sanoen koen, että tyylillisesti tämä kukkaispusero ei edusta parhaiten tekijäänsä, mutta joskus on virkistävää rikkoa rajoja pukeutumisessa. Puseron värit on keskenään sopusointuiset ja outoa kyllä - neule vaati alleen jonkin räväkämmän värisen vaatteen kuin perusvalkoinen tai -musta. 

Pyrkimys on viedä oman vaatekaapin sisältöä yhä enemmän rock/rockabillysuuntaan ja tämän "kaikkiruokaisen" Sirpukan solmuissa-blogin lisäksi olen vuoden päivät suunnitellut ja pähkäillyt, kuinka aloittaa tämän perusblogin rinnalla toinen blogi, Kutkuttavat kudelmat. Nyt viimein uuden blogin ulkoasun olen saanut hiottua mieleiseksi, ja pikku hiljaa uskallan alkaa suunnitella ensimmäistä neuletyötä/postausta.