Kukkaispusero

Kaivelin keskeneräiseksi jääneen ikuisuusprojektini esille ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Raverlystä olin löytänyt kauniin huiviohjeen, missä huivi muodostui virkatuista kukan palasista - samalla kukkamallilla syntyisi kaunis pusero. 

Muistan, kuinka kukkasia oli ihana virkata, sillä käytin lankana Novitan Polkua ja värien liukuminen oli kiehtovaa. Joka palasesta tuli eri värinen ja langan väri "punajuuri" ja sen sävyt viehätti kovasti. Oranssin ja keltaisen miellän kliseisesti syksyn väreiksi, mutta tässä puserossa punaisen/ruskean/sinisen/vihreän sävyt on syksyä parhammillaan. Kukkia yhdistellessä virkkaustyö alkoi muistuttaa rakenteeltaan koralliriuttaa.

Virkkasin kukkia suoranmalliseksi putkiloksi. Olkapäille neuloin kaistaleet napitukselle. Silloin se tuntui hyvältä ja onnistuneelta ratkaisulta. Nyt neuleen valmistuttua käytäntö on paljastanut, että nappilista vaatii vielä hiomista, koska neule venyy ja olkapäät kurkkii nappilistojen välistä... Ehkä ompelen listat nyt jälkikäteen toisiinsa kiinni, kun mitään pakottavaa tarvetta niitä ei ole auki saada. 

Aikoinaan pusero jäi keskeneräiseksi painiessani hihaongelman kanssa: aluksi oli tarkoitus neuloa naftit hihat joustinneuleella, mutta joustinneule kirrasi niin, että kainaloon muodostui kamalat pussit. Nyttemmin päädyin neulomaan löysät hihat sileällä, kun virkkausosiokin oli malliltaan rento. Kun pusero oli vihdoinkin valmis, harmittelin, että miksen vain virkannut hihoja kukista?! 

Vaikka luova tekeminen ilman ohjeita on itselle vapauttavaa, niin tässäkin tapauksessa suunnitelmallisuus ei olisi ollut pahitteeksi. Jatkossa aion hioa suunnitelmallisuuttani kirjaamalla ylös prosessia, siirtää pääkopasta ajatukset/ideat paperille piirtäen ja kirjoittaen - ja käyttää hetki mallitilkun virkkaamiseen/neulomiseen. Joku käsityöbloggaaja joskus kirjoitti, että lopputulosta tärkeämpää on itse prosessi. Tekijänä olen hiukan suorasukainen ja monesti prosessi jää taka-alalle - vaikka se on kenties se kaikista kiinnostavin vaihe. 

Palatakseni ikuisuusprojektin lopputulokseen... Rehellisesti sanoen koen, että tyylillisesti tämä kukkaispusero ei edusta parhaiten tekijäänsä, mutta joskus on virkistävää rikkoa rajoja pukeutumisessa. Puseron värit on keskenään sopusointuiset ja outoa kyllä - neule vaati alleen jonkin räväkämmän värisen vaatteen kuin perusvalkoinen tai -musta. 

Pyrkimys on viedä oman vaatekaapin sisältöä yhä enemmän rock/rockabillysuuntaan ja tämän "kaikkiruokaisen" Sirpukan solmuissa-blogin lisäksi olen vuoden päivät suunnitellut ja pähkäillyt, kuinka aloittaa tämän perusblogin rinnalla toinen blogi, Kutkuttavat kudelmat. Nyt viimein uuden blogin ulkoasun olen saanut hiottua mieleiseksi, ja pikku hiljaa uskallan alkaa suunnitella ensimmäistä neuletyötä/postausta.