Joulukorttipaja

Kun meillä muu talon väki jo nukkuu, niin äiti talon touhuihin hukkuu... Joulut oon koittanut ottaa aina stressittömästi - tuleehan se joulu tekemättäkin. Tänä vuonna päätin kuitenkin panostaa joulukortteihin tekemällä ne itse.

Mieleeni muistui lukion kuviksen grafiikan kurssi, kun tehtiin linografiikkatöitä painamalla. Kalliita grafiikan kaiverrustyökaluja en raaskinut ostaa, mutta onneksi mies on raksamies ja tarvittavia tarvikkeita löytyi omasta takaa.

Kierrätin lattiamaton ylijäämäpalasia kaivertaen katkoteräveitsellä painettavan kuvion. Työstin pitkään pikkulintua, joka ei sitten näyttänytkään painettuna yhtä hienolta kuin muutamassa minuutissa raapaistut joulupallot. Hassua! 

Lattiamaton kaivertaminen oli vähän vaivalloista, mutta kun joulukortteja pääsi painamaan, oli vaiva sen arvoista ja tekeminen antoisaa. Painantaan käytin akryylimaalia. Ainoa miinus oli, että maali uhkasi kuivaa nopeasti, joten korttien kanssa sai kiirehtiä. Toisaalta korttien teko oli tehokasta ja keittiöstä muodostuikin pieni joulukorttipaja. Vain tontut puuttui!

Tein punaisia, sinisiä, vihreitä ja liiloja kortteja. Punaisista tuli aika perinteikkään oloisia, vihreästä tuli mun suosikki. Siniset syntyi vähän vahingossa ikään kuin Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Liila oli puhdas kokeilu ja yllättävän positiivinen yllätys - ei mikään perinteinen jouluväri, mutta lopputulos on raikas ja talvinen. Tuli heti mieleen ystävä, jolle liila joulukortti olisi omiansa.

Nyt on edessä vielä suurin työ eli korttien kirjoittaminen. Muutamat kortit on jo viety ja palaute on ollut positiivista. Mukavaa antaa taidetta kortin muodossa, ja itsetehty kortti säväyttää aina ja erottuu massasta. Eikä löydy kahta samanlaista.