tiistai 6. maaliskuuta 2018

#mehukekkeritkässävuosi #housuhelmikuu

Oon meidän perheessä se, joka talvella autoon istahtaessa paahtaa urakalla auton penkinlämmitintä. Vaikka veri kiertää hyvin sormiin ja varpaisiin, niin villahousuille on ollut todellista tarvetta (ja nyt varsinkin, kun kevään paukkupakkaset tuli). 

Ihmetyksekseni kaupoista ei tahdo löytyä villahousuja, vaikka se on todellinen hyötyvaate. Vuosia sitten Wetterhoffilla muotoilua opiskellessani löysin sellaisesta "Saa ottaa"-laatikosta koneella neulotut villahousut, ilmeisesti vaatetuspuolella valmistuneet protottyyppiversiot. Ne pesin ja otin käyttööni, ja nyttemmin ne on kuluneet ahkerassa käytössä. Ne jalassa ei koskaan palellut pehvaa, vaikka mimmosilla pakkasilla ulkona liikuskeli. Nyt villahousujen puuttumiseen tuli onneksi muutos, kun Mehukekkerit kässävuoden-haasteessa helmikuu kulki nimellä housuhelmikuu. 


Jatkoin haastetta tammikuun jämälankameiningillä. Bongasin hyvän ja simppelin villahousuohjeen Sanna Vatasen kirjasta Neulo kirjo virkkaa Jämälangasta! Vaikka puhutaan housuista, kyseessä on shortsin malliset pässin pökkimät, mitkä muistuttaa malliltaan miesten boksereita.

Toteutus meni aika pitkälti kirjan ohjeella, mutta lopputuloksena vyötärö uhkasi jäädä liian löysäksi. Sen vuoksi takakappaleen vihreän resorin reunan kiristin virkkaamalla piilosilmukoita takakappaleiden matkalta. Hätäratkaisu oli toimiva ja huomaamaton. 


Omat villahousut on väritykseltään kirjan malliin nähden varsin räväkkäät, vaikka onnistuin ujuttamaan vastapainoksi sekaan esim. ruskeita lankoja, mitkä ei oo mun lemppareita. Pitihän sitä jälleen värien kanssa leikkiä ja tuntuu, että näin kevään kynnyksellä mieli halajaa kirkkaita värejä. Tykkään housujen eläväisestä, räsymattomaisesta neulepinnasta - kaikki jämälangat ei ollu samanpaksuisia ja materiaaliltaan ne oli erilaisia, joten värirannuissa on suuriakin heittoja. Kaikki kuitenkin sointui ja sulautui mainiosti yhdeksi kokonaiseksi neulepinnaksi.

Lahkeensuut, vyörärö ja nappisepalus on tehty Novitan vihreästä Nalle-langasta. Piti löytää väriin sopivat napit. Nappivaihtoehtoina oli pääkalloa ja kirsikoita, mutta poika valitsi yksinkertaiset punaiset sydämet. Sydännapit erottuu vastavärisyytensä vuoksi hyvin nappisepaluksesta ja mitä olisikaan bokserin malliset villahousut vailla sydämiä!


Tämän innostavan projektin myötä oon mielessäni suunnitellut aloittavani muutamat villahousut, sekä täyspitkät että shortsin malliset. Vatasen ohje oli hyvä ja yksinkertainen, joten sitä on hyvä käyttää oman suunnittelun apuna.     

6 kommenttia:

  1. Voi miten pirtsakat ja lämmittävätkin varmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan tekijänsä näköiset housut tuli kyllä, kun en väreistä malta pysyä erossa. ;)

      Poista
  2. Ky7llä onkin pirteän iloiset villurit:) Tulee aivan hyvälle tuulelle noitten katsomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla! Kyllä väreillä on voimaannuttava vaikutus. :)

      Poista
  3. Nämä ovat ihan huiput! :) Olen itsekin katsellut tuosta kirjasta noita villahousuja aiemmin. Ihanan värikkäät näistä tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olisi kyllä mahtavaa nähdä, minkä värisiä housuja muut sais aikaiseksi tuolla ohjeella. Tuntuu että omat meni jo aika kauas siitä, mitä kirjan kuva näytti - vaikka tarkoitus ei olekaan tehdä liian orjallisesti. :D

      Poista

Kaunis kiitos kommentistasi!