Mintunvihreää maaliskuuhun

Lähdin jälkijunassa mukaan Sukkalaatikko 2019-haasteeseen, jossa on tarkoitus neuloa 12 paria villasukkia vuoden aikana. Maaliskuussa intouduin virkkaamaan sukat neulomisen sijaan. Sukkalaatikkoa en vielä omista, mutta jokin kässälaatikko voisi sopia hyvin siihen tarkoitukseen.

Näiden pitsisukkien ohje löytyi Novitan sivuilta ja malli on nimeltään Päiväunia. Alkuperäisessä ohjeessa sukkiin on käytetty Nalle-lankaa, mutta halusin kuluttaa runsasta lankavarastoani ja korvasin Nallen kaksinkertaisella Filcolanan New Zealand lammeuld-langalla.

Sukkien toteutus virkkaamalla on nopeaa ja vaivatonta ja tämä oli aika kevyt aloitus haasteeseen. Ekat virkatut sukkani lienevät tehty omalla Sirpukan versosukat -ohjeella. 

Olen valmistautunut hyvin tähän Sukkalaatikko-haasteeseen, nimittäin eilen noudin Adlibriksen kirjapaketin. Netti on pullollaan ohjeita ja käsityölehdissä niitä on lisää,  mutta Lumi Karmitsan ja Niina Laitisen kirjat on sellaisia, mitkä on pakko saada. Karmitsan Muhkeat sukat-kirjassa oli paljon veistoksellisia sukkia ja mukavia oivalluksia. Kuviin oli panostettu. Niina Laitisen Satumaiset silmukat-kirjassa oli ilokseni ohjeita sekä lapasiin että sukkiin. Molempien kirjojen ohjeissa oli käytetty tuttuja lankoja. Vaikka Muhkeat sukat-kirjaa mainostetaan, että sopii erityisesti paksujen lankojen ystävälle, niin ohjeissa käytetyt langat oli Seiskaveikan vahvuisia. 

Tällä hetkellä puikoilla on Hipsulaisen karuselli-sukat huhtikuun Sukkalaatikko 2019-etappia ajatellen. Ja pian alkaa Tavaroiden taikamaailman Johannan luotsaama Tajunnanvirta-KAL.

Yhteisneulonnasta tulee jännää - sukat muodostuvat valmiin ohjeen sijaan vihjeistä, mikä antaa neulojalle vapauksia toteuttaa luovasti. Ja mikä parasta, yhteisneulontaan voi kuluttaa jämälankavarastoja.

Ristiin rastiin...

Meidän perheessä suunnistus on isän ja poikien yhteinen harrastus. Itse en suunnista, mutta tykkään liikkua ja lenkkeillä metsissä, hakea omaa rauhaa ja etsiä hienoja kuvauspaikkoja neuletöille. Vaikka kilpaileminen itsessään metsässä räpiköiden ei minua kiehdo, ajattelin olla hengessä mukana neuleharrastukseni kautta. Mikäs muu pipo voisikaan olla mielekkäämpi suunnistusta harrastavalle miehelle kuin vaimon neuloma rastilippu-pipo?

Tunnustan, että pipon olen neulonut jo viime talvena ja olen vältellyt rastilipun silmukointia. Menin silmukoiden jäljentämisessä ristiin rastiin - jäljensin rastilipun jopa kaksi kertaa väärin! Mies tuumasi hilpeästi, ettei lippu ollut oikeanlainen, joten ei auttanut kuin purkaa ja tehdä kolmannella kerralla standardien mukainen.

Pipoon olen käyttänyt grafiitin harmaata Novitan Tuomas-lankaa ja silmukointiin jämälankoja. Ohjetta ei ollut vaan pipo syntyi luovasti ilman suurempia suunnitelmia. Mukavaa oli huomata, että peruspipo ei kelvannutkaan hikilenkkeilyyn vaan yleiseen käyttöön esimerkiksi kauppareissulle ja ulkoiluun. 

Pohdin jo välillä, onko oman rakkaan harrastuksen "fanittaminen" jo liian pitkälle vietyä, kun tykkää korostaa pukeutumisessaan sitä, mitä tekee vapaa-ajallaan. Mutta yhtä hurahtanut harrastukseensa/elämäntapaansa sitä on itsekin: tämän kevään Novita- lehdessä oli ohje neulepuseroon, jossa lukee "Born to knit". Tekevänä ihmisenä tietysti olen jo ostanut langat kyseiseen aforismipuseroon. :)