Keväät ja kesät on olleet varsin kiireisiä aikoja ja pihasta huolehtiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle uusista istutuksista puhumattakaan. Silti haaveilen yhä "unelmien puutarhasta". Pihalla täytyy olla jotain itse tehtyä. Niinpä viime vuoden lokakuussa aloitettiin miehen kanssa yhteisprojektina puutarhakoristeiden valu betonista. Vaikka olen aiemmalta ammatiltani lasin ja keramiikan artenomi, on betonivalut jääneet vähemmälle. Opiskeluaikoina tuli läträttyä paljon kipsin kanssa ja tämä oli aika samankaltaista puuhaa.
Muotit betonivalutöihin löytyi huushollin nurkista ajelemasta. Vuosien varrella on tullut osteltua jos jonkinmoista värikästä kumisaapasta, vaan edulliset kumpparit on osoittautuneet kerta toisensa jälkeen kestämättömiksi. Kokosin kaikki hapertuneet ja vettä päästävät saappaat kasaan. Sen sijaan että ne olisivat päätyneet suoraan kaatopaikalle, saatiin näistä vielä hyöty irti.
On kätevää, kun mies on timpuri. Työmaalta oli jäänyt kuivabetonia yli tarpeiden eikä sitä tarvinut lähteä erikseen ostamaan. Valuun käytettiin kuivabetoni S100:sta.
Kottikärryyn sekoitettiin kuivabetonia ja kylmää hanavettä sopivassa suhteessa. Joukkoon nakeltiin pikkukiviä, sillä ne kuulemma tekevät massasta kestävämmän.
Massa kaadettiin saappaiden sisään. Kumpparit eivät vaatineet mitään käsittelyä ennen valua.
Sitten odoteltiin viikkoja betonin kuivumista... Lokakuu oli syksyn tapaan sateinen, joten viikot vaihtui kuukausiin. Tuli lumi ja saappaat jäi lopulta lumipeitteen suojiin.
Kevät sulatteli lumet ja lopulta valutöitä alettiin kuoria ulos saappaista. Parhaiten se onnistui terävällä mattoveitsellä.
Betonisaappaista tuli veikeitä. Pintoihin oli painautunut kumppareiden värejä ja kuoseja.
Valutyöt kuivuivat lopullisesti vasta päästyään muoteista. Kuivumisprosessi oli ainakin hidas, joten uskon, että näiden saappaiden ei pitäisi ihan herkästi murtua.
Kivikkopenkissä ei ole vielä suurta kukkaloistoa, mutta asettelin saappaat jo patsastelemaan liuskekivien päälle. Saappaita on selkeästi neljää eri kokoa (vaikka kolmet valumuotit oli minun kumppareista ja yhdet pojalle pieneksi käyneistä). Ne symboloi hyvin nelihenkistä perhettämme.
