perjantai 29. joulukuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Yönsininen marraskuu


Vuoden alussa lupailin Vuosi väriterapiaa-haasteen tiimoilta pysytellä villasukkien teossa. Vuoden lopussa tällaiset lupaukset kyllä muistuu elävästi mieleen... Olkoon tämä Yönsinisen marraskuun haastetyö esimerkkinä siitä, että jotkut lupaukset on tehty rikottaviksi. 

Marraskuun haastetyötä varten hamstrasin vuoden mittaan Novitan Fluffy-lankaa - se muistutti vähän samaisen yrityksen aiempien vuosien Teddy-lankaa, mutta on todella kevyt, pehmeä ja ilmava. 

Löysin lankaan sopivan neuletyöinspiksen etsy.com-sivustolta. Täytyy tunnustaa, etten edes tiedä, mikä kyseinen sivusto on, mutta sieltä löytyy kalliin hinnoin varustettuja neuleita. Törmäsin siellä neulottuun viittaan, missä on osittain yhteneväiset kädentiet etu- ja takakappaleen kanssa. Varsinaiset hihat alkavat vasta kyynärpäiden kohdilta. Tämän mallinen neule on loistava leveähihaisten paitojen kanssa, kun hihat mahtuu nätisti alle, mutta varjopuolena on taas se, että neuletta ei voi laittaa takin alle (kokeilin jo).

Pelkän kuvan perusteella aloin neuloa oman pään mukaan nro 8 puikoilla mustikkaisen tummaa Fluffy-lankaa. Ensimmäiseksi tein hihat, mitkä yhdistin sitten pyöröpuikoilla aloittamaani etu/takakappaleosioon. Käytännössä kaikki osat neuloin pyörönä. Kavennukset aiheuttivat päänvaivaa, kun neuletta ei pystynyt sovittelemaan kesken työn niin, että se olisi laskeutunut rennosti päälle. Kaikki tapahtui siis tuurilla - ei niinkään taidolla. Neulos on 1 o 1n-joustinneuletta ja väliin olen neulonut 5 kerrosta oikein kolme numeroa pienemmillä puikoilla. Kaikki kavennukset tein ylivetokavennuksina.

Valmis työ vaati neuleen kastelemisen, jotta neulos vähän aukeaisi ja venyisi toivotunlaiseksi. Lopputulokseen oon jokseenkin tyytyväinen, eikä kavennukset ilokseni erotu liikaa tummasta langasta. Etsyssä tämän mallinen neule kulki viitan nimellä, mutta miellän omani paremminkin puseroksi, mikä on helppo yhdistää väriin kuin väriin ja passaa hyvin niin mekon, hameen kuin housujenkin kaveriksi.

Neulekuvasta tuli vähän nostalginen ja vintage-henkinen, kiitokset veljelle kuvan ottamisesta! Arvelen, että tämä on viimeinen postaus tälle vuodelle, joten toivotan kaikille ihanaa ja antoisaa tulevaa vuotta! LIVE, LOVE, LAUGH and KNIT! :)
   
 

maanantai 25. joulukuuta 2017

Sydämelliset patalaput


Kesällä ihastelin instagrammissa Tavaroiden taikamaailman Johannan 
virkkaamia tiskirättejä, joissa oli sydänkuvio. Kalastelin ohjetta ja se löytyy youtubesta hakusanoilla "happy berry crochet hearts"... Happy berry crochetilta löytyy muitakin ihania ja ilmaisia virkkausohjeita, kannattaa käydä kurkkimassa! 

Sydänkuviolla toteutin kaksi kirjovirkattua patalappua joululahjaksi muksun perhepäivähoitajalle. Käytin Novitan lankoja, tällä kertaa neutraaleja harmaan sävyjä, kun en ollut varma, onko perhepäivähoitaja räikeiden värien ystävä. Epähuomiossa ostin merketin hyllyltä vaalean harmaan Isoveli-langan seuraksi tummanharmaata "muka Isoveljeä" - se olikin Tuomas-lankaa! Yllättävän hyvin langat kuitenkin passasi yhteen, vaikka lankojen paksuudessa oli vähän heittoa. Patalappuja hypistellessä tosin huomasi, että langat on koostumukseltaan erilaisia, mutta ajatus on tärkein. Käytin aika pientä virkkuukoukkua (2,5), jotta patalapuista tulisi tiiviit.

Patalapuista jäi semmoinen kutkutus, että näitä pitää virkata ehdottomasti lisää ja eri väreissä. Käytön lisäksi nämä piristäisivät keittiötä. Samaisella sydän-kuviolla on tulossa laukku lokakuun Vuosi väriterapiaa-haasteen tiimoilta. Siitä lisää ensi vuoden puolella!

Tämän postauksen myötä toivotan sydämellistä ja tunnelmallista joulun aikaa blogin lukijoille ja vierailijoille! :)

tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukorttipaja


Kun meillä muu talon väki jo nukkuu, niin äiti talon touhuihin hukkuu... Joulut oon koittanut ottaa aina stressittömästi - tuleehan se joulu tekemättäkin. Tänä vuonna päätin kuitenkin panostaa joulukortteihin tekemällä ne itse.


Mieleeni muistui lukion kuviksen grafiikan kurssi, kun tehtiin linografiikkatöitä painamalla. Kalliita grafiikan kaiverrustyökaluja en raaskinut ostaa, mutta onneksi mies on raksamies ja tarvittavia tarvikkeita löytyi omasta takaa.


Kierrätin lattiamaton ylijäämäpalasia kaivertaen katkoteräveitsellä painettavan kuvion. Työstin pitkään pikkulintua, joka ei sitten näyttänytkään painettuna yhtä hienolta kuin muutamassa minuutissa raapaistut joulupallot. Hassua! 


Lattiamaton kaivertaminen oli vähän vaivalloista, mutta kun joulukortteja pääsi painamaan, oli vaiva sen arvoista ja tekeminen antoisaa. Painantaan käytin akryylimaalia. Ainoa miinus oli, että maali uhkasi kuivaa nopeasti, joten korttien kanssa sai kiirehtiä. Toisaalta korttien teko oli tehokasta ja keittiöstä muodostuikin pieni joulukorttipaja. Vain tontut puuttui!


Tein punaisia, sinisiä, vihreitä ja liiloja kortteja. Punaisista tuli aika perinteikkään oloisia, vihreästä tuli mun suosikki. Siniset syntyi vähän vahingossa ikään kuin Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi. Liila oli puhdas kokeilu ja yllättävän positiivinen yllätys - ei mikään perinteinen jouluväri, mutta lopputulos on raikas ja talvinen. Tuli heti mieleen ystävä, jolle liila joulukortti olisi omiansa.


Nyt on edessä vielä suurin työ eli korttien kirjoittaminen. Muutamat kortit on jo viety ja palaute on ollut positiivista. Mukavaa antaa taidetta kortin muodossa, ja itsetehty kortti säväyttää aina ja erottuu massasta. Eikä löydy kahta samanlaista. 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Vuosi väriterapiaa-info ja pinkki heinäkuu

Vuosi väriterapiaa-info

Vuosi väriterapiaa-töistä minulta puuttuu vielä oranssi kesäkuu, purppura elokuu, petroolinvihreä lokakuu, yönsininen marraskuu ja valkoinen joulukuu. Mites muilla? Haasteen emäntänä taidan antaa itselleni ja muillekkin osallistujille "armonaikaa" tehdä keskeneräisiä kuukausia vielä tammikuun loppuun saakka, jos tahtoo tehdä.  Helmikuun alkupuolella suoritetaan arvonta osallistujien kesken. Siksi toivoisinkin, että jokainen osallistuja tekisi tammikuun aikana blogiinsa postauksen omasta Vuosi väriterapiaa-vuodesta. Eli yhteenveto/saldo töistä, mitä syntyi minäkin kuukautena jne. Jos ei kaikkea ehtinyt tehdä, niin ei haittaa. :)

Yksi ahkerista osallistujista ilmoitti jo saaneensa kaikki kuukaudet valmiiksi ja vinkkasi, että voisiko ensi vuodelle olla jotain vastaavaa. Heitän pallon nyt muille bloggaajille, haluaisko joku innokas käsityöbloggaaja toimia haasteen emäntänä ja kehittää meille kaikille värihaasteen ensi vuodelle? 

Minulla kävi syksyllä mielessä värihaasteen jatkot vuodelle 2018, mutta sitten sain ajatuksen toisenkin käsityöblogin perustamisesta... Sirpukan solmuissa jatkaa normaaliin tapaansa ja tuore neuleblogi Kutkuttavat kudelmat keskittyy ainoastaan vintage/rock/rockabilly-tyylisiin neuleisiin ja asusteisiin. Blogipohjan olen jo väsännyt, mutta tästä tulee lisää juttua myöhemmin.

----------------------------------------------------------------

Pinkki heinäkuu

Huh, jouluun on tultu ja vielä on Vuosi väriterapiaa-haasteen töitä kesken... Heinäkuun väriksi valikoitui pinkki. Suhteeni pinkkiin on kaksijakoinen: isona väripintana se ei pue minua, joskus sen imelyys ja shokeeraava kirkkaus jopa öllöttää, mutta pienissä määrissä ripauksena asusteissa tai vaatteissa pinkillä on kyllä paikkansa.


Koska mitään suurta pinkkiä en halunnut, niin heinäkuun haastetyönä hamahelmeilin kesäiset mehujää-korvikset. Pinkin kaveriksi sulautui mukaan oranssia ja keltaista. Kaikki korunosat on ulkomailta hankittuja (wish, ebay, amazon) ja tietysti sävy sävyyn löytyi pinkit korvakorukoukut. 


Tykkään kitsch-henkisistä koruista ja näistä mehujää-korviksista tuli yllättävän makoisat. Hamahelmipikselikorujen kokoaminen alustalle on semmoista rentouttavaa väriterapiaa. Peruskokoiset helmet on halkaisijaltaan muistaakseni 5 mm luokkaa, joten tilasin ulkomailta nyt pienempiäkin hamahelmiä sirompia koruja varten. Saas nähdä pääseekö joulun välipäivinä niitä jo testailemaan.
 

tiistai 24. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Syyskuun satoa

Syyskuulle on taas osallistujalista käyty läpi. Mahtavaa, että porukka on vielä ahkerasti mukana! 

Muutama huomio: en päässyt kaikkien blogeihin, koska en ollut "kutsuttu käyttäjä" eli jotain muutoksia on ilmeisesti tapahtunut joidenkin blogien yksityisyysasetuksissa? 

Kaksi blogia on vaihtanut nimeä/osoitetta. Näpertelijä on nykyään Huoppoa ja Kummajuttu on Pipertäjän paratiisi.

Jokainen blogi on käyty läpi (siltä osin kun olen blogeihinne päässyt), mutta jos joltain puuttuu postaus listasta, niin huikatkaa! :)Väsynyt silmäpari on tämän postauksen takana, joten oioin hiukan enkä nimennyt linkkejä erikseen postausten mukaan vaan laitoin pelkän osoitteen.

Kolme kuukautta enää jäljellä haasteen päättymiseen, Sirpukan solmuissa toivottaa iloisia väriterapiahetkiä loppukiriin. :)


 

Hupsut tupsut

Pojille piti saada pään lämmikettä - molemmille jotain samanlaista, mutta vähän erilaista.


Lankamaailmasta heräteostoksena hankittu, sopivan poikamaisen turkoosi Viking Alpaca jalostui pipoiksi. Lanka on 100% alpakkaa ja neulonta oli mukava elämys niin pehmeän ja lämpöisen materiaalin kanssa. 

Ilman ohjetta neulotut pipot syntyi vikkelästi nro 6 sukkapuikoilla. Neulepinta on 1 o 1 n-helmineuletta. Vaikka veljesten pipot onkin eri kokoa, oli vaarana, että ne menevät sekaisin. Joten pipot piti erottaa toisistaan tupsujen värien avulla.


Olin tilannut Kiinasta kätevät "tupsukoneet", mutta vasta Youtuben ohjevideota katsellessani tajusin, että minulle oli lähetetty jokaisesta tupsukoosta vain toiset puolet osista. Höynäytettynä oli keksittävä muu keino. Onneksi Youtubesta löytyi tupsujen teko- ohje kahden wc-paperihylsyn avulla. Tupsut on askarreltu Nordia Produkterin Käsityölangasta. Näppärästi onnistui, vaikka tulikin vähän hupsut tupsut!


Esikoinen valitsi suoriltaan tupsun väriksi oranssin, se on kuulemma hänen lemppariväri. Kuopuksella oli valinnan vaikeutta muutamasta vaihtoehdosta, joten yhdessä ratkaistiin väriksi iloinen keltainen. Mukavan syksyiset värit, eikös?       

maanantai 23. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Smaragdinvihreä syyskuu



Syyskuussa olin smaragdinvihreää etsimässä... Syksyyn kuuluu ihania oranssin, keltaisen ja punaisen ruskavärejä, mutta ei vihreäkään huonommaksi jää. Smaragdinvihreää näin mm. kuusen oksissa ja sateen kostuttamassa sammaleessa... 


Kuukauden väriterapiahaastetyönä neuloin turbaanipipon Jonna Hietalan Kerällä-kirjan ohjeella. Käytin kirjasta poiketen vihreänkirjavaa Novitan Kajo-lankaa ja juoksutin sen rinnalla merenvihreää, ohutta konelankaa.
Pipo neulottiin suoraksi kaitaleeksi patenttineuleella, minkä jälkeen se ommeltiin muotoonsa. Luulin prosessin olevan kinkkisempi, mutta toteutus oli todella helppo ja yksinkertainen.  Ei siis tarvinnutkaan olla mikään origamien taittelumestari tästä selviytyäkseen.

Työtä tehdessä pohdin, mille valmis pipo näyttäisi ja sopiiko minulle turbaanipipo ylipäätään... Pidän pipon vintage-henkisyydestä ja vihreän eri sävyistä. Se mikä on smaragdinvihreää ja mikä ei, jää jokaisen omaksi tulkinnaksi. :) 


tiistai 10. lokakuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: kesäkuusta elokuuhun

Ensimmäiseksi pahoittelen kesän ajan haastetyökoosteiden puuttumista! Kesä meni kovalla temmolla ja haasteen emäntä olikin niin kiireinen, ettei kerinnyt blogia juuri päivitellä saati käsitöihin kunnolla paneutua. Syksyyn tultiin ja tajusin, että olisi todella aikaa vievä homma koota koko kesän haastelinkit jokaiselta osallistujalta. Joten...

OSALLISTUJAT HUOM! Pyytäisin Teiltä hieman apua. Eli jokainen osallistuja voi halutessaan laittaa kesä-, heinä- ja elokuun haastepostauksista linkit tämän postauksen kommenttikenttään.

Syyskuusta jatkan taas normaalisti yhteenvedon tekemistä sekä päivitän haasteen osallistujalistaa, sillä muutama bloggari on jatkanut haastetta uuden blogin parissa. 

Mukavavia ja värikkäitä syyspäiviä! 


 

Jotain raidallista, jotain kuplikasta...

Ahersin kummipojalle kaksi paria 40-koon villasukkia synttärilahjaksi - kuplasukat ja raitasukat. Lankoina käytin tuttua ja turvallista Novitan seiskaveikkaa. Mitään erillisiä ohjeita näihin ei ollut vaan oli sellaista "perussukkameininkiä" pikku lisämausteilla.


Raitasukkiin käytin itseraidoittuvaa lankaa ja sen lisäksi tein lisää pystyraitoja harjoitellen villasukan neulomista nostetuilla silmukoilla. Oli tosi näppärä tekniikka, ehkäpä hyödynnän vielä omiin polvareihin tuota. Värimaailmaltaan näistä sukista tuli raikkaat.

  
Toiset sukat sai syksyisen värityksen kuplien kera. Kukkapenkistä löytyi vielä näin lokakuussa sukkiin sointuvia kukkasia. 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kalevala Cal: Sotkan pesä ja Maailman synty


Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

(1. runo, 207 - 212)

Kalevala CAL-peittoprojekti etenee ja täytyy myöntää, että olen koukuttunut. Toinen neliö on Taina Tauschin suunnittelema Sotkan pesä. Tässä ruudussa suurin huolen aiheeni oli kolmanneksi viimeinen kerros - kun mikään väri ei tuntunut sopivan, päädyin ruskean kirjavaan ja siihen tyydyn. Valkoinen on mukava piriste heti oranssin ja turkoosin jälkeen, sillä se rajaa kuvion mukavasti.


Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän,
hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenkin
1. runo / 213-216

Kolmannen ruudun kohdalla aloin miettiä jo syntyjä syviä, kun aiheena oli Maailman synty. Neliön on suunnitellut Soile Olmari. Omaan värikokonaisuuteeni valikoin tavoistani poiketen neutraaleja sävyjä muutamaa väripilkettä lukuun ottamatta. Mielestäni tämä väriyhdistelmä on harmoninen. Näyttää kuin ruudun keskiössä olisi suo, missä kasvaa kukka ja kukasta kasvaa hilla.  

tiistai 29. elokuuta 2017

Kalevala Cal-peittoprojekti



Olipa impi, ilman tyttö,
kave luonnotar korea.
Piti viikoista pyhyyttä,
iän kaiken impeyttä
ilman pitkillä pihoilla,
tasaisilla tanterilla.
 
1. runo / 111-116

Flunssan kourissa ollessani oli aikaa pyöriä instagrammissa ihastellen, mitä muut bloggaajat ja käsityöharrastajat ovat saaneet aikaiseksi. Näyttöön pongahteli ihania, sekä yksivärisiä että monivärisiä virkattuja neliöitä, mitkä oli tägätty hakusanoilla #kalevalacal ja "kalevalacal2017. Mielenkiinto heräsi niin, että piti googlettaa, mitä näiden virkattujen neliöiden taustalla oli.

Selvisi, että ihan äskettäin on pyörähtänyt käyntiin Kalevala CAL- peittoprojekti 100 vuotta täyttävän Suomen kunniaksi. Projekti kestää marraskuuhun ja ideana on toteuttaa peitto vaihe vaiheelta. Tietyin väliajoin julkaistaan yksi uusi neliö ja lopulta nämä kootaan peitoksi. Neliöt on eri suunnittelijoiden kehittämiä ja inspiraation lähteenä on käytetty kansalliseepostamme Kalevalaa.

Yläasteaikana olin todella tykästynyt Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisiin maalauksiin niin, että en voinut olla ohittamatta tätä peittoprojektia... Aloitusruudun nimi on Ilmatar. 

 Valitsin peittoprojektin langoiksi seiskaveikanvahvuisia lankoja (mitä sattuu olemaan) ja virkkuukoukuksi nro 4. Ainakin tämä ruutu tuotti hiukan ongelmia, kun silmukkamäärä ei meinannut täsmätä paikoin. Enkä mene takuuseen, että ruutu on täysin ohjeen mukainen, mutta nätti siitä tuli. Värivalinnat tulee olemaan hiukan erit kuhunkin neliöön ja tunteella mennään - oikeastaan nyt jo hirvittää, millaisen sekametelisopan tulenkaan saamaan aikaiseksi! 

maanantai 28. elokuuta 2017

Koreasti syksyyn virkatulla puserolla



Syksyä kohden on paljon kirittävää, kun kesän ajan käsityöt on kellunu työkiireiden(jatkuva yötyö)ja jalkapallon vuoksi. Vuosi väriterapiaa-haasteen yhteenvetoa ootellessa esittelen toukokuisen extemporee-pikatyöni, mikä löytyi päättelyä vaille valmiina.


Lanka:Cewecin Trinidad superwash (Lankamaailma.fi)
Virkkuukoukku: nro 4
Ohje: virkkuumalli ikivanhan käsityölehden sivulta, puseron malli omasta päästä kokeillen/sovitellen. 
Toteutus: Virkkaus, hihat ja helma tehty ensin ja kädentien kohdalla tehty raglan-tyylisesti kaventamalla virkkuumallin kuviota hyödyntäen.

Puserosta olisi pitänyt ehdottomasti saada kuva tekijänsä yllä, mutta kuvaajan puuttuessa täytyi tyytyä ripustamaan pusero "johonkin" (vaikkapa puupinoon kiinni). Lanka raidottui mukavasti ja sävyt on kirjavan syksyiset, vaikka langan nimi viittaa lämpöiseen Afrikkaan. Kaula-aukosta tuli viehättävä ja jopa pitsimäinen. 

Kuvasta ei selviä puseron olevan hiukan lyhyehkö, mutta se on sitä tarkoituksella... Aikomuksenani on pukea tämä korkeavyötäröisten housujen/shortsien/hameiden kanssa. Silloin on suotavaa, ettei puseroa tarvitse tunkea alaosan alle. Hihat on sitten helmaakin pidemmät ja venyy mukavasti yli kämmenien. 

Tällä hetkellä työn alla on kummipojan villasukat x 2. Sen jälkeen pureudun taas omiin Vuosi väriterapiaa-töihin, rästissä on Oranssi kesäkuu, Pinkki heinäkuu ja Purppura elokuu. Villasukkia on luvassa, tosin saatan vähän fuskata ja neuloa nilkkasukkia... ;) Haaveissa on myös monenmoista rockabilly-tyylistä neuletyötä.    

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ihon kuorinta-aine

Luonnonmukaiset raaka-aineet ihon hoidossa ja hiustenpesussa on alkaneet kiinnostaa viime kuukausina, kun intouduin kevättalvella kokeilemaan naistenlehden kansien välissä tullutta ilmaisnäytepäivävoidetta: menin töihin ja kauhukseni huomasin, että poskipäihin oli tullut voiteen johdosta valkoisia, tunnottomia täpliä. Jokin allerginen reaktio? Pani kyllä miettimään, mille kemikaalipommeille joka päivä altistuu ja kuinka sitä ennen vanhaan pärjättiin, kun ei ollut näitä kaunistavia voiteita ja muita kaupallisia tököttejä. :)  


Juhannusviikon kunniaksi päätin laittaa kesän eliksiirit purkkiin... Viime kesänä törmäsin Strömsön sivuilla ihon kuorinta-aineeseen, minkä yhtenä raikastavana ainesosana on tuoreet koivunlehdet. Ohje on todella simppeli ja ainesosat löytyy mukavasti kaupan hyllystä.

Raaka-aineet:

1 dl tuoreita koivunlehtiä
5 dl hienojakoista merisuolaa
2 dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Kaikki ainesosat laitettiin kulhoon ja tehosekoittimella sekoitettiin peston näköiseksi massaksi. Kuorinta-aineen jämy koostumus oli ilmeisesti tehosekoittimelle liikaa, koska se ylikuumeni ja alkoi hieman käryämään. Mutta toimii edelleen!


Tein heti kaksi satsia, mikä meni kahteen lasipurkkiin. Kuorintavoide käy koko vartalolle ja säilyy suljetussa lasipurkissa 6-12 kk. Talvellakin voi siis siemailla kesäisten koivunlehtiä tuoksua. :) 

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Kolmas Titanium


Kun tein yhden, tein toisen ja samaan syssyyn syntyi kolmaskin Titanium-huivi. Tämän huivin neuloin lahjaksi ja kiitokseksi meidän muksun perhepäivähoitajalle, joka jäi pois työkuvioista. Haikeus tuli niin minulle kuin lapselle... poika kun on tykännyt olla perhepäivähoitajalla ja vanhempana on aina ollut mukava viedä ja hakea poikaa, kun asiat on sujuneet mutkattomasti ja hyvässä hengessä.


Huivi on neulottu Novitan Nalle Taika-langasta vitosen pyöröpuikoilla - aniliinin punaisen kauniit eri sävyt on kuin vuorenkilvistä lainattua, ja tällä hetkellä ne kukkii tontin reunalla. :)


Vielä yksi Titanium-huivi on ainakin tekeillä... Jää nähtäväksi montako huivia samalla mallilla intoudun tekemään, sillä nämä on olleet mainioita sohvaneuleita... Kutkuttaisi kokeilla neuloa vielä raidallinen versio tästä mallista.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Vuosi väriterapiaa: Toukokuun satoa


Viime kuussa paljastui, että eräs bloggari on ahkeroinut tammikuusta lähtien haasteen parissa "salaa"... Joten käykäähän ihmeessä kurkkimassa Uminomat-blogissa hienoja ompeluksia! Mukavaa että saatiin tietoon vielä yksi osallistuja! :)

Tässä vielä lista Uminomat-blogin menneiden kuukausien töistä:

Huhtikuu Keltaista valoa

Ollaan jo haasteen puolessa välissä ja kesässä menossa, mihin aika on oikein rientänyt? Lämpimämpiä kelejä saatiin viimeinkin, mutta palataan vielä hetkeksi kevääseen ja toukokuun väriterapiatöihin. Aika monet olivat inspiroituneet turkoosista...
 
 

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Toukokuun fiiliksiä ja #neulekuvahaaste2017

Viime kuussa täällä on ollut varsin hiljaista, kun pääpaino oli instagrammissa. @nonnu.fi järjesti toukokuussa neulekuvahaasteen - jokaiselle päivälle annettiin aihe ja sitä tuli noudattaa kuun jokaisena päivänä. Neljä viimeisintä päivää minulla on vielä laittamatta... Sillä kiirettä on pitänyt, koska valmistuin kuun 8. päivä ja viikon ennätin kärvistellä työttömyyttä, kunnes töitä alkoi sadella. Nyt sitten olen onnellisesti uudessa ammatissa oman alan töissä. :) 

Virkkausta ja neulontaa olen harrastanut silloin tällöin, mutta valmista ei ole tullut. Joten tässä kuvallisessa muodossa makupaloja toukokuulta (osa neulekuvahaastekuvia):










PS. Laittelen toukokuun Vuosi Väriterapiaa-koostetta tulemaan tämän viikon aikana... Yksi bloggari on ilmottautunut vielä mukaan. ;) Siitä lisää yhteenvedossa.