tiistai 23. huhtikuuta 2019

Saapasjalat

Keväät ja kesät on olleet varsin kiireisiä aikoja ja pihasta huolehtiminen on jäänyt vähemmälle huomiolle uusista istutuksista puhumattakaan. Silti haaveilen yhä "unelmien puutarhasta". Pihalla täytyy olla jotain itse tehtyä. Niinpä viime vuoden lokakuussa aloitettiin miehen kanssa yhteisprojektina puutarhakoristeiden valu betonista. Vaikka olen aiemmalta ammatiltani lasin ja keramiikan artenomi, on betonivalut jääneet vähemmälle. Opiskeluaikoina tuli läträttyä paljon kipsin kanssa ja tämä oli aika samankaltaista puuhaa.


Muotit betonivalutöihin löytyi huushollin nurkista ajelemasta. Vuosien varrella on tullut osteltua jos jonkinmoista värikästä kumisaapasta, vaan edulliset kumpparit on osoittautuneet kerta toisensa jälkeen kestämättömiksi. Kokosin kaikki hapertuneet ja vettä päästävät saappaat kasaan. Sen sijaan että ne olisivat päätyneet suoraan kaatopaikalle, saatiin näistä vielä hyöty irti.

   
On kätevää, kun mies on timpuri. Työmaalta oli jäänyt kuivabetonia yli tarpeiden eikä sitä tarvinut lähteä erikseen ostamaan. Valuun käytettiin kuivabetoni S100:sta.


Kottikärryyn sekoitettiin kuivabetonia ja kylmää hanavettä sopivassa suhteessa. Joukkoon nakeltiin pikkukiviä, sillä ne kuulemma tekevät massasta kestävämmän.


Massa kaadettiin saappaiden sisään. Kumpparit eivät vaatineet mitään käsittelyä ennen valua.


Sitten odoteltiin viikkoja betonin kuivumista... Lokakuu oli syksyn tapaan sateinen, joten viikot vaihtui kuukausiin. Tuli lumi ja saappaat jäi lopulta lumipeitteen suojiin.

 
Kevät sulatteli lumet ja lopulta valutöitä alettiin kuoria ulos saappaista. Parhaiten se onnistui terävällä mattoveitsellä. 


Betonisaappaista tuli veikeitä. Pintoihin oli painautunut kumppareiden värejä ja kuoseja. 


Valutyöt kuivuivat lopullisesti vasta päästyään muoteista. Kuivumisprosessi oli ainakin hidas, joten uskon, että näiden saappaiden ei pitäisi ihan herkästi murtua.


Kivikkopenkissä ei ole vielä suurta kukkaloistoa, mutta asettelin saappaat jo patsastelemaan liuskekivien päälle. Saappaita on selkeästi neljää eri kokoa (vaikka kolmet valumuotit oli minun kumppareista ja yhdet pojalle pieneksi käyneistä). Ne symboloi hyvin nelihenkistä perhettämme.   


maanantai 22. huhtikuuta 2019

Ikivihreä pipo

Pipon neulontaa varten olin tilannut Adlibriksesta kokeeksi keväistä Adlibris Alpaca Cloud-lankaa lempivärissäni. Pääsiäisen korvilla intouduin testailemaan lankaa. Kerässä on 50 grammaa ja rakenteeltaan lanka on neulosputkiloa, jossa on pörröinen pinta. Lanka on pehmeää, kevyttä kuin hattara ja sitä pystyi purkamaan. Purettavuus on hyvä ominaisuus, jos on sellainen neuloja kuin minä, että tykkää lähteä tekemään hetken mielijohteesta näppituntumalla...

Eka viritelmä/ pipon alku oli Kotiliesi Käsityö 3/2019-lehden ohjeella. Vastaavassa pipossa oli käytetty lankana Sandnes Kosia ja neulepinnassa viuhkakuviot oli väljemmin aseteltuina. Seurailin ohjetta, mutta omasta piposta uhkasi tulla melko jätti lankavalinnan vuoksi. Pipon reunan 1o 1n-joustinneuleesta tuli tosi epätasainen.


Toiseen koitokseen sovelsin lehden ohjetta. Tein joustinneuleen oikeat silmukat takareunoista neuloen. Näin jäljestä tuli huomattavasti tasaisempi. Lehden myssyohjeen viuhkakuviot siirsin myös omaan pipooni, sillä ne muistuttivat pajun lehtien alkuja. Ohjeessa viuhkat oli sijoiteltu väljemmin, mutta neuloin kerroksiin nähden viuhkat tiheämpään, jotta saisin niitä mahtumaan enempi neulepintaan (pienen pään kun omaan).  


Pipoon meni lankaa alle 50 g ja toisesta kerästä suunnittelin neulovani lapaset pipolle kaveriksi. Lopputulos yllätti positiivisesti ja tästä tuli hetkessä ikivihreä lemppari. Mitä muuta väriä kevääseen kaipaisi kuin vihreää?          

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Mintunvihreää maaliskuuhun

Lähdin jälkijunassa mukaan Sukkalaatikko 2019-haasteeseen, jossa on tarkoitus neuloa 12 paria villasukkia vuoden aikana. Maaliskuussa intouduin virkkaamaan sukat neulomisen sijaan. Sukkalaatikkoa en vielä omista, mutta jokin kässälaatikko voisi sopia hyvin siihen tarkoitukseen.


Näiden pitsisukkien ohje löytyi Novitan sivuilta ja malli on nimeltään Päiväunia. Alkuperäisessä ohjeessa sukkiin on käytetty Nalle-lankaa, mutta halusin kuluttaa runsasta lankavarastoani ja korvasin Nallen kaksinkertaisella Filcolanan New Zealand lammeuld-langalla.

Sukkien toteutus virkkaamalla on nopeaa ja vaivatonta ja tämä oli aika kevyt aloitus haasteeseen. Ekat virkatut sukkani lienevät tehty omalla Sirpukan versosukat -ohjeella. 

Olen valmistautunut hyvin tähän Sukkalaatikko-haasteeseen, nimittäin eilen noudin Adlibriksen kirjapaketin. Netti on pullollaan ohjeita ja käsityölehdissä niitä on lisää,  mutta Lumi Karmitsan ja Niina Laitisen kirjat on sellaisia, mitkä on pakko saada. Karmitsan Muhkeat sukat-kirjassa oli paljon veistoksellisia sukkia ja mukavia oivalluksia. Kuviin oli panostettu. Niina Laitisen Satumaiset silmukat-kirjassa oli ilokseni ohjeita sekä lapasiin että sukkiin. Molempien kirjojen ohjeissa oli käytetty tuttuja lankoja. Vaikka Muhkeat sukat-kirjaa mainostetaan, että sopii erityisesti paksujen lankojen ystävälle, niin ohjeissa käytetyt langat oli Seiskaveikan vahvuisia. 

Tällä hetkellä puikoilla on Hipsulaisen karuselli-sukat huhtikuun Sukkalaatikko 2019-etappia ajatellen. Ja pian alkaa Tavaroiden taikamaailman Johannan luotsaama Tajunnanvirta-KAL.
Yhteisneulonnasta tulee jännää - sukat muodostuvat valmiin ohjeen sijaan vihjeistä, mikä antaa neulojalle vapauksia toteuttaa luovasti. Ja mikä parasta, yhteisneulontaan voi kuluttaa jämälankavarastoja.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Ristiin rastiin...

Meidän perheessä suunnistus on isän ja poikien yhteinen harrastus. Itse en suunnista, mutta tykkään liikkua ja lenkkeillä metsissä, hakea omaa rauhaa ja etsiä hienoja kuvauspaikkoja neuletöille. Vaikka kilpaileminen itsessään metsässä räpiköiden ei minua kiehdo, ajattelin olla hengessä mukana neuleharrastukseni kautta. Mikäs muu pipo voisikaan olla mielekkäämpi suunnistusta harrastavalle miehelle kuin vaimon neuloma rastilippu-pipo?


Tunnustan, että pipon olen neulonut jo viime talvena ja olen vältellyt rastilipun silmukointia. Menin silmukoiden jäljentämisessä ristiin rastiin - jäljensin rastilipun jopa kaksi kertaa väärin! Mies tuumasi hilpeästi, ettei lippu ollut oikeanlainen, joten ei auttanut kuin purkaa ja tehdä kolmannella kerralla standardien mukainen.


Pipoon olen käyttänyt grafiitin harmaata Novitan Tuomas-lankaa ja silmukointiin jämälankoja. Ohjetta ei ollut vaan pipo syntyi luovasti ilman suurempia suunnitelmia. Mukavaa oli huomata, että peruspipo ei kelvannutkaan hikilenkkeilyyn vaan yleiseen käyttöön esimerkiksi kauppareissulle ja ulkoiluun. 

Pohdin jo välillä, onko oman rakkaan harrastuksen "fanittaminen" jo liian pitkälle vietyä, kun tykkää korostaa pukeutumisessaan sitä, mitä tekee vapaa-ajallaan. Mutta yhtä hurahtanut harrastukseensa/elämäntapaansa sitä on itsekin: tämän kevään Novita- lehdessä oli ohje neulepuseroon, jossa lukee "Born to knit". Tekevänä ihmisenä tietysti olen jo ostanut langat kyseiseen aforismipuseroon. :)     

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun kuulumisia

Käsillä tekeminen ei ole tyssännyt vaan aika tuntuu juoksevan "ohitse", ennen kuin ennättää tänne asti kirjoittaa. Aina on uusia alkuja, mutta jotain kai pitäisi neuloa loppuunkin?

Joulukuussa neuloin pojan perhepäivähoitajalle lahjaksi tuubihuivin. Tekniikkana on valepatentti ja langan pehmeä ja ilmava, mutta rouhea olemus syntyi yhdistelemällä Novitan Elegia- ja 7veljestä-lankoja.


Kummipojalle tein joululahjaksi Novitan Nalle-langasta kuplaneuloksisen tuubikaulurin. Kuplat näyttää kivoille myös yksivärisenä neulepintana.


Entiseltä joukkuekaverilta sain pienen tilaustyön - tyttövauvalle junasukat. Näihin meni yksi kerä Novitan Baby Woolia. Sukkiin löytyi hyvä ja selkeä ohje täältä. 


Viime vuonna osallistuin #mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen muutamalla työllä. Tämä virkattu takki oli "haaveheinäkuun" työ, minkä sain vasta nyt pääteltyä. Takin ohjeen olen napannut Virpi Siiran Omakoppa-blogista, missä taiteilijan oma versio tästä on musta.  Käytännössä takin yläosa muodostuu kolmesta isosta neliöstä, joiden ympärille on virkattu hihat ja helma. Hauska ja simppeli idea!


Lankana olen käyttänyt Novitan Elegian "Purkkaa". Värit on aivan taivaalliset - sopii niin heinä- kuin helmikuuhunkin, kun taivaanrantaa tiirailee auringonlaskun aikaan. Tämä lanka on kyllä yksi lemppareistani, harmi, että näiden kerien valmistus oli kausikohtaista.


Neuletakin kuvaamisen yhteydessä halusin kuvata vanhempaa tuotantoa olevan huivin, jonka löysin käyttämättömänä kaapin siivouksen yhteydessä. Huivin mallin olen löytänyt raverlysta (ilmaisohje) ja lankana olen käyttänyt Novitan Rose/Rose mohair-lankaa. 


 
Viime vuonna osallistuin muutamaan neulehaasteeseen ja niiden jäätyä kesken tuumasin, että tänä vuonna saa haasteet jäädä. Instagrammissa törmäsin kuitenkin #sukkalaatikko2019-haasteeseen, jota emännöi @nonnuneuloja. Haasteen tarkoituksena on neuloa 12 paria sukkia sukkalaatikkoon ja lahjoittaa vuoden lopussa laatikko jollekkin tai antaa sukat itsellensä. Näköjään olin taas helposti vietävissä, kun saman tien kiinnostus heräsi sukkalaatikkoa ja sen sisältöä kohtaan. Joten olen mukana #sukkalaatikko2019-haasteessa. Päätin, että kokeilen neuloa monipuolisen ja eri tekniikoilla toteutetun sukkavalikoiman. Ainakin Novitan Pikku Myy-sukat on must do-listalla.