tiistai 1. toukokuuta 2018

Vuodenaika-haaste: Kevät

Oon "haastehamsteri": lähdin vuoden alussa mukaan Mehukekkeritkässävuosi-haasteeseen ja nyt vappuna alkoi instagrammissa Nonnu Neulojan luotsaama, kuukauden mittainen neulekuvahaaste (neulekuva jokaiselle kuukauden päivälle). Viime viikolla huomasin mattimyöhäisenä, että Tavaroiden taikamaailman Johanna on laittanut pystyyn Vuodenaika-haasteen.

Haasteet tuntuu vetävän mua puoleensa kuin rauta magneettia,joten en voinut tätä Vuodenaika-haastetta ohittaa mitenkään - neljä ihanaa vuodenaikaa ja neljä haastetyötä (käsityö, askartelu yms. muu luova toteutus) niihin liittyen vaikutti tosi houkuttelevalta. Mikäli mielit vielä mukaan, käythän kurkkaamassa ohjeet Tavaroiden taikamaailma-blogista.


Mun kevään haastetyö on pipo, minkä virkkasin jo talvella, mutta loppusilaukset oli jääneet tekemättä. Kun lähdin Vuodenaika-haasteeseen mukaan näin jälkijunassa, nappasin Kevät-osioon tämän päättelyä ja tupsua vaille valmiin virkkauksen vuodenaikaan sopivien värien vuoksi. Pipon lanka on Adlibriksen Sockia, missä vuorottelevat keväiset sävyt - maan harmaa/ruskea ja silmujen ja ruohon vihreä, aurinkoinen keltainen ja lempeä, lämmin vaaleanpuna yhdessä maan lumipälvien kera. Lanka on kauttaaltaan eläväistä, sillä jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka värissä kulkee mukana valkoisia, värjäämättömiä kohtia. Tupsun askartelin Nordia Produkterin murretun keltaisesta langasta. Käytin tupsuntekoon apunani pyykinkuivaustelineen pinnoja, kun hienompaa tupsuntekolaitetta ei ollut saatavilla. Hyvin toimi!


Virkattu pipo on sopivan jämäkkä ja pysyy hyvin päässä, ja toisaalta joustaa mukavasti. Pipon alareunaa kiertää resori, minkä oon tehnyt tasona sivusuunnassa niin, että joka kerroksella oon virkannut silmukat allaolevan silmukan takareunasta. Näin muodostui joustava reunus. Virkkasin päädyt kiinni ja tein spriraalina puolipylväitä... Koska pipon tekemisestä on aikaa ja siihen ei ole ohjetta olemassa, en mene vannomaan olenko tehnyt puolipylväitä kohoetu- vai takasilmukoina, onko ne kevennettyjä vai ei... Joka tapauksessa virkkuujälki muistuttaa neulottua. 


Kun aurinko painuu horisonttiin, on hyvä panna vielä pipo päähän. Kesä on tulossa, mutta se on vielä kulman takana... On aika nauttia lintujen laulusta, kevätsateen ropinasta, maan tuoksusta. Ja ennen kaikkea on se ihana tunne, kun tietää, että kesä on vielä edessä päin.
   

#mehukekkeritkässävuosi #huivihuhtikuu

Kuukauden haastetyön aiheena oli huivi. Keskeneräisiä huiveja olisi löytynyt useampia vailla jatkamista, mutta hempeän pastellinsävyinen Kunstgarnin Hjertegarn-lanka houkutti ja koukutti. En oo edelleenkään  pastellisävyjen suuri ystävä, mutta viime aikoina oon pyöritellyt kirkkaita värejä niin paljon, että tämmeinen rauhoittavampi värituulahdus oli tervetullut. Huivin ohjeen nappasin DROPS Designin sivuilta, ja huivimalli on nimeltään Summer Fling. Nimi ei voisi olla osuvampi - kesää ootellaan jo kovasti pitkälle venyneen talven jälkeen.


Huivit on siitä mukavia toteutettavia, että lähestulkoon aina langan pystyy vaihtamaan halutessaan johonkin aivan toiseen eikä lopputulos kärsi siitä, jos huivi ei olekaan sentilleen samanmittainen ohjeen huivin kanssa. Tässä huivimallissa työtä pystyi helposti kasvattamaan sopivan kokoiseksi toistamalla mallikertaa haluttu määrä. Muutamia virheitä tuli epähuomiossa virkattua heti alkumetreillä, ja Hjertegarn oli lankana varsin kinkkinen purettava - se takertui herkästi kuten Novitan Rose mohair. Vaan olihan silti miellyttävä ja riittoisa lanka. Tähän huiviin meni noin 1 ja puoli kerää.
   

Tästä Summer Fling-huivista tuli tällä väriskaalalla kesäiset fiilikset - värit on sellaisia aamukasteisen utuisia kukkaissävyjä. Huivi on todella kevyt ja ilmava - se sopiikin paremmin kesäiltojen asusteeksi kuin huhtikuun kurakeleille. Kaapista löytyi sopivasti tennarit sävy sävyyn huivin vihreiden kanssa.


Huivihuhtikuu oli mulle inspiroitumisen aikaa - tilasin Adlibrisen alesta Pirjo Iivosen kirjan Unelmien huivit. Asettelin kirjanmerkkejä kiinnostaviin malleihin, vaikka se oli itseasiassa aika turhaa... Kirjanmerkki päätyi lähes jokaisen huiviohjeen kohdalle. Kun teen huivin, niin teen sen useimmiten virkkaamalla ja pysytellen näin omalla mukavuusalueella. Mutta seuraavalla kerralla kurkkaan läpi kirjojen ohjeet, otan puikot ja neulon vaikkapa jonkin haastavan pitsihuivin. Tai tiedätkö Sinä jonkin kivan, neulotun huivimallin? Vinkkaa mulle. ;) 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

#mehukekkeritkässävuosi #paitamaaliskuu



Maaliskuu jatkui aiheella paita, ja miten vaikea aihe se lopulta olikin! Paita on aika laaja käsite - pohdin kietaisupaidan virkkaamista, topin virkkaamista pikkuhihoilla... Aloitus oli hankala, koska oli liikaa ideoita ja pelkäsin, että aloitan yhden työn ja päädynkin sitten tekemään toista ja lopulta kolmatta. 


Jostain oli aloitettava ja tällä kertaa päädyin pysyttelemään tiukasti kirjan ohjeessa. Virkkasin Dora Ohrensteinin Virkaten ylhäältä alas-kirjasta Rosina-tunikan. Käyköön tämä paidasta, ja perustelen sen noilla tunikan pikkuhihoilla. Käytin kirjan ohjeesta poiketen lankana oranssia Svartafåretin Ceciliaa, mitä olin jemmannut tuttuun tapaani Lankamaailman alesta. Oranssi ei oo mulle se kaikista omin väri - ehkä jopa inhokki näin isona pintana. Joten tämän haasteen myötä haastoin itseäni pukeutumaan pirtsakkaan mandariini/porkkanaväriin. 


Tunika muodostuu ylä- ja helmaosasta. Erityisesti helmaosan virkkuumalli viehättää. Siinä vuorottelee erikoispitkien pylväiden ryhmät. Tunika oli aika helppo toteuttaa, mutta tästä tuli aikaa vievä projekti, kun sovittelin tiuhaan: kirjan ohjeella tästä olisi tullut mulle liian lyhyt ja se muistutti äitiyspaitaa. Kerros kerrokselta jatkoin aina vaan ajatellen "kerta kiellon päälle" ja lopputuloksena syntyikin polvien yläpuolelle mitoitettu tunika/mekko. Virkatessa helma leveni mystisesti A-linjaiseksi.


Virkaten ylhäältä alas-kirjassa on muitakin ihanaisia ohjeita täynnä mahdollisuuksia, mm. tästä Rosina-ohjeesta löytyy hihallinen versio. Tästä mallista saisi helposti toisella lankavalinnalla myös juhlavamman version ja valkoisella langalla kesäisen, maalaisromanttisen tunikan. Ja jos oikein innostuu, niin tunikan voi jatkaa aina maximekon mittaiseksi...

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Herttaiset

Helmikuussa inspiroiduin taas sydämistä, kun löysin keskeneräisen lapaskokeilun. Ja nyt onkin sydämiä luvassa sylin täydeltä, kun aloitin uusia neulekokeiluja tämän jatkeeksi.


Yleisesti "Herttaisista" eli neulemallista: kuplasydänmalli on oma mallini, minkä olen muistaakseni toissa vuonna (?) kehitellyt Neulova narttu-blogin kuplaneuloksen pohjalta. Oon neulonut sydämiä sekä kuudella että kahdeksalla silmukkamäärällä jaollisina, riveittäin ja lomittain. Neulepinnasta tulee kolmiulotteinen ja jonkin verran joustava. Neulemalli sopii mainiosti niin lapasiin, pipoon, sukkiin kuin vaikkapa neuletakkiin tai tyynyyn.


Nämä lapaset on tehty Novitan seiskaveikkalangoilla 3,5 numeron puikoilla. Värit on raikkaat ja keväiset - vihreän ja turkoosin sävyt on ollu taas vallitsevana osana "lankahyllyä" (=tiskikoneen päällä oleva pöytätaso, mihin mun keskeneräiset neuleet tuppaa kertymään). Herttaisista en hiisku tällä kertaa enempää, sillä jossain vaiheessa on aikomus julkaista yhteenveto ja ohjeet kaikista eri sydänkokeiluista.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

#mehukekkeritkässävuosi #housuhelmikuu

Oon meidän perheessä se, joka talvella autoon istahtaessa paahtaa urakalla auton penkinlämmitintä. Vaikka veri kiertää hyvin sormiin ja varpaisiin, niin villahousuille on ollut todellista tarvetta (ja nyt varsinkin, kun kevään paukkupakkaset tuli). 

Ihmetyksekseni kaupoista ei tahdo löytyä villahousuja, vaikka se on todellinen hyötyvaate. Vuosia sitten Wetterhoffilla muotoilua opiskellessani löysin sellaisesta "Saa ottaa"-laatikosta koneella neulotut villahousut, ilmeisesti vaatetuspuolella valmistuneet protottyyppiversiot. Ne pesin ja otin käyttööni, ja nyttemmin ne on kuluneet ahkerassa käytössä. Ne jalassa ei koskaan palellut pehvaa, vaikka mimmosilla pakkasilla ulkona liikuskeli. Nyt villahousujen puuttumiseen tuli onneksi muutos, kun Mehukekkerit kässävuoden-haasteessa helmikuu kulki nimellä housuhelmikuu. 


Jatkoin haastetta tammikuun jämälankameiningillä. Bongasin hyvän ja simppelin villahousuohjeen Sanna Vatasen kirjasta Neulo kirjo virkkaa Jämälangasta! Vaikka puhutaan housuista, kyseessä on shortsin malliset pässin pökkimät, mitkä muistuttaa malliltaan miesten boksereita.

Toteutus meni aika pitkälti kirjan ohjeella, mutta lopputuloksena vyötärö uhkasi jäädä liian löysäksi. Sen vuoksi takakappaleen vihreän resorin reunan kiristin virkkaamalla piilosilmukoita takakappaleiden matkalta. Hätäratkaisu oli toimiva ja huomaamaton. 


Omat villahousut on väritykseltään kirjan malliin nähden varsin räväkkäät, vaikka onnistuin ujuttamaan vastapainoksi sekaan esim. ruskeita lankoja, mitkä ei oo mun lemppareita. Pitihän sitä jälleen värien kanssa leikkiä ja tuntuu, että näin kevään kynnyksellä mieli halajaa kirkkaita värejä. Tykkään housujen eläväisestä, räsymattomaisesta neulepinnasta - kaikki jämälangat ei ollu samanpaksuisia ja materiaaliltaan ne oli erilaisia, joten värirannuissa on suuriakin heittoja. Kaikki kuitenkin sointui ja sulautui mainiosti yhdeksi kokonaiseksi neulepinnaksi.

Lahkeensuut, vyörärö ja nappisepalus on tehty Novitan vihreästä Nalle-langasta. Piti löytää väriin sopivat napit. Nappivaihtoehtoina oli pääkalloa ja kirsikoita, mutta poika valitsi yksinkertaiset punaiset sydämet. Sydännapit erottuu vastavärisyytensä vuoksi hyvin nappisepaluksesta ja mitä olisikaan bokserin malliset villahousut vailla sydämiä!


Tämän innostavan projektin myötä oon mielessäni suunnitellut aloittavani muutamat villahousut, sekä täyspitkät että shortsin malliset. Vatasen ohje oli hyvä ja yksinkertainen, joten sitä on hyvä käyttää oman suunnittelun apuna.